Mistä lähetään ja mihin ollaan menossa

Mä lisäsin tuohon välilehtipalkkiin erilliset sivu, josta löytyy mun tavoitteet ja niihin vertailupohjaksi tämän hetkinen tilanne kunkin tavoitteen osalta. Ne on, kuten näkyy, aika kaukana toisistaan eli matkaa on. Nyt onkin aika laittaa hihat heilumaan ja hiki roiskumaan toden teolla. Tässä makailen sängyllä ja nautin pitkäperjantaista miettien, mitä liikuntaa tänään jaksaisin harrastaa. Ehkä jotain.

Kuva: Christopher Nuzzaco @ photoxpress.com

Hölkätä 100 km
Mä vihaan hölkkäämistä. Mä haluaisin tykätä siitä ja oonkin ajatellut nyt ruveta rakastamaan sitä. Tai ainakin yrittää opetella rakastamaan. Mä olen hölkännyt tämän vuoden aikana noin kerran kuukaudessa, 1-3 kilometrin pätkiä yhteensä 7 km. Se tekee karkeasti noin 2 kilometriä per kuukausi, joten mun pitää suunnilleen viisinkertaistaa mun lenkkeilyaktiivisuus, jotta mä pääsisin mun tavoitteeseeni, kerryttää 100 km vuoden loppuun mennessä. Hmm.. eli hölkätä noin 10 kilometriä kuukaudessa. Ei todellakaan kuulosta pahalta, mutta olenkin tarkoituksella valinnut itselleni suhteellisen maltillisen tavoitteen, sillä lenkkeilyä rakastamaan oppmiseen tästä on vielä pitkä matka.

Uida 100 km
Uiminen on paljon vähemmän perseestä, kuin lenkkeily. Uiminen on oikeastaan ihan kivaa, ainakin niin kauan, kun pysytään mukavuusalueella eli sillä kellumisasteella. Eli ei uida aikaa tai muita uimareita vastaan, vaan lähinnä rentoudutaan vedessä ja korkeintaan kuvitellaan, että oih, ottaapa tämä lihaksiin ja kylläpä tuntuu jo käsissä tämä kun kalorit palaa. Uinut olen tähän mennessä reilut 4 kilometriä. Mä pyrin aina uimassa ollessani pulikoimaan vähintään sen kilometrin ennenkuin nousen altaasta. Toiseksi tavoitteeksi voisin asettaa sen kilometrin uimisen ilman taukoja sekä kroolaamisen ilman nenästä kiinni pitämistä tai tukehtumista.

Pyöräillä 500 km
Tää tulee olemaan helppo. (Kop! Kop! Kop!) Kun bussilippu maksaa niin paljon, kuin se nyt tekee, olisi ihan mielekästä harkita siirtymistä kokonaan pyörällä liikkumiseen. Esim. töihin pyöräily on sellaista hyötyliikuntaa, jossa kunto kasvaa jo ihan huomaamattakin. Lisäksi siinä on vaikea fuskata, koska sitä ei voi (ainakaan käytännössä) lopettaa kesken, kun on kerran matkaan lähtenyt. Ainut vaan, että pitää vaan saada itsensä lähtemään matkaan, eikä luikerrella pois tilanteesta vedoten typeriin tekosyihin, kuten
- on niin paljon kamaa mukana kun on illalla treenit
- oon niin kipeenä ja jumissa eilisistä treeneistä
- takarenkaassa ei oo ilmaa enkä löydä pumppua (aivan varmasti löydän)
- on niin kiire jo töihin (pyörällä ei oikeesti mee paljoa kauemmin, kuin julkisilla kaikkine vaihtoineen)
- sataa

Mä oon sikäli "onnekas", että suurin osa mun aktiviteeteista ja menoista on suhteellisen lähellä (5-20 km), muttei kuitenkaan aivan yksinkertaisen, helpon ja nopean julkisen yhteyden varrella, eli joudun monesti käyttämään lyhyehköönkin matkaan kolmea bussia. Tällöin on helpompaa tsempata itsensä pyöräilemään, kun bussilla joutuisi matkaan kuluttamaan huomattavasti enemmän aikaa. Uskon siis saavani tuon 500 kilometriä täyteen, vaikka todennäköisesti aloitankin pyöräilykauden vasta toukokuun puolella. Ja vaikka viime vuonna, kun poljin mielestäni hyvinkin aktiivisesti, jäinkin reiluun kahteensataan kilometriin...