Sivut

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kolmen kuukauden piina

 En tiedä, olenko koskaan maininnut, kuinka lopetin tupakoinnin kuin seinään vajaat puolitoista vuotta sitten. Takana oli reippaat kymmenen vuotta tupruttelua ja muutama enemmän tai vähemmän epäonnistunut lopettamisyritys. Vuodenvaihteessa olin onnistunut "lopettamaan" siten, että tupakoin ainoastaan alkoholia nappaillessani, ja tätä onnistuinkin pitämään yllä jopa ihan kesään asti. Ja ei, alkoholinkulutukseeni ei tullut huomattavaa piikkiä tämän vuoksi. Kuitenkin syksyllä aloin lipsua periaatteestani ja pian huomasinkin tupakoivani taas lähes täyspäiväisesti. Tiesinkin, ettei ongelmaan ole muuta ratkaisua kuin rehellinen nollatoleranssi.

Niinpä tein lupauksen, josta muistin toki uhota erinäisille tahoille kovaan ääneen saadakseni vähän ulkoista painetta: TÄN askin jälkeen mä en enää röökiin koske! Puhtaasti oman itsekurini varassa tästä lakosta lopettamisesta ei olisi tullut yhtään mitään, tarvitsin ulkoista motivaatiota onnistuakseni. Ja tässä ollaan, vuosi ja viisi kuukautta myöhemmin: enpä ole henkosta vetänyt ever since. Kukaan ei - tai no, ainakaan itse en - olisi koskaan uskonut onnistuvani näinkin mallikkaasti. Tupakoiminen oli ihanaa ja iltapäiväsavuke kahvin kanssa oli nautinto, puhumattakaan sauhuttelusta terdellä kylmän oluen kanssa... 

Tämän pohjustuksen oli tarkoitus johdatella seuraavaan aiheeseen, oikeammin seuraavaan lakkoon. Koska mä olen selvästi kaikki tai ei mitään -tyyppi, jolla ei itsekuri pelaa nimeksikään, mutta makeanhimo sen sijaan vaikka ihan puhelinluettelolliseksi nimiä, on sanomattakin selvää, että mun suklaalakkoni menisi todennäköisesti putkeen kuin Jeesuksen pääsiäinen. Mä olen monet kerrat yrittänyt vähentää, rajoittaa tai hillitä mun mässäilyä, mutta jos kolme päivää jaksankin, tulee viimeistään darrasunnuntaina, vapaana perjantai-iltana, saunailtana, nimipäivänä tai jonain muuna mättöpäiväksi aivan selvästi tarkoitettuna päivänä vedettyä taas totaaliöverit niiden kolmen kuivankin päivän edestä. Koska tänään tekee niin kovasti mieli, on ihan ok ostaa sipsipussi, suklaalevy, paketti tai pari Ben&Jerryä ja vielä paketti niitä uusia superhyviä Rainbow'n suklaakeksejä, joissa on sisällä mömmöä, ja syödä itsensä pahoinvoivaksi palloksi. Ens viikosta alkaen mä alan syödä terveellisesti. Hyvää vain kerran viikossa. Ja sama toistuu. Uuudestaan. 

Ja uudestaan.
Ja uudestaan..
Ja uudestaan..

Koska on nähty, ettei tähän ole tulossa muutosta, ja etten mä oikeasti pysty hillitsemään halujani, on pakko palauttaa mieliin tuo yllämainittu tarina siitä, kuinka mä pääsin tupakasta eroon: totaalilakolla. Nollatoleranssilla. Vakautumuksellisella kieltäytymisellä. Natsimeiningillä.

Tarkoitus ei tokikaan ole viettää loppuelämää ilman namskuja, mutta vedin hatusta jonkun kivalta kuulostavan kolmen kuukauden aikarajan, jonka lähtölaskenta alkoi kutakuinkin maaliskuun puolessa välissä. Kohta kaksi viikkoa siis menty jo, ja täytyy sanoa, et eihän tää kivaa ole. Joka päivä ajattelen sitä hyvää Lidlin vaniljavanukasta, joka maistuu taivaalta ja ihan vähän suklaata tai suklaakeksejä ja vaniljajäätelöä kinuskilla ja saksanpähkinöillä. En samalla tavoin kieriskele tuskissani kuin silloin tupakointia lopettaessani, jolloin hampaanjälkiä löytyi ympäri nyrkkiä ja sisään ja ulos hengittäminen oli joskus todella huomiotaherättävää. Nyt lähinnä surettaa ja on ikävä jotain hyvää naposteltavaa, olo on levoton kun ei voi kaapilta mitään hyvää hakea, jugurttikin alkaa tulla korvista ulos.

Ensi kesään, rakkaat!

Kielto koskee siis kaikkea makeaa jälkkäriksi laskettavaa. Itselleni tuo käytännössä meinaa luopumista suklaasta ja suklaakekseistä, jäätelöstä ja muista jälkkäreistä. Ainoat poikkeukset on UniCafén lounaalla mahdollisesti hernekeiton kylkiäisenä tuleva pannari hillolla sekä tarvittaessa kaakao, jota nyt ei tule tosin muutenkaan juotua kovin usein. Stevialla maustettua naturellijugurttia saa syödä ja sitä onkin tullut syötyä. Ensi viikonloppuna hautajaisissa tyydyn kahviin ja pikkusuolaisiin. Kesäkuun puoleen väliin asti on siis tarkoitus todistaa itselle, että ilman hyvääkin voi olla kivaa, ja että elämästä voi nauttia myös nauttimatta suklaata ja jäätelöä. Tai vaihtoehtoisesti kumota väite.

Katotaan päästäänko sinne asti.

2 kommenttia:

  1. Good luck! Kyl sä siihen pystyt.
    3 kk on lyhyt aika - Joulusta on jo yli 3kk!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En mä tosin edes muista enää viime joulua. Jösses, se koko aika ilman .. uuh!! :/
      Njoo, kyl mä kestän!

      Poista