Projekti SPAGAATTI

Mä treenasin joskus ala-asteella joka päivä viikon ajan spagaattia. Viikon ajan. Tuon viikon jälkeen mä venyin kerran siihen spagaattiin ja unohdin taas koko homman. Nyt mä oon keksiny aloittaa uudestaan saman projektin, mutta ajattelin antaa itselleni hiukan enemmän aikaa, sillä jostain syystä en usko venyväni viikon tai kahdenkaan päästä tuohon asentoon.

Testasin tosin tuossa yksi ilta, mikä mun lähtötilanne on ja pääsin oikeastaan toiseen suuntaan (vasen jalka edessä) ihan yllättävän alas, vaikkei se kovin ketterää tai kaunista ollut. Aion siis vuoden loppuun asti (paitsi venytellä muutenkin,) treenata tuota spagaattia joka kerta (kun muistan) muun urheilun ohessa eli aina kun vaan on lihakset suht lämpimänä. Jos projekti osoittautuu liian helpoksi (ihan vitun todennäköistä..), jatkan treenaamista vielä siihen vaikeampaan suuntaan ja kun sekin sujuu, treenaan sivuspagaattia.

Tässä lähtötilanne noin huhtikuun 20. päivältä:

Aika punainen viikonloppu

torstai

Tomaattikeitto ei näytä hyvältä, mutta oli sitä kyllä.

13:

• jotain tummahkoja täysjuväpaahtoleipiä 2 kpl (voita, kinkkua, rucolaa, juustoa, sinihomejuustoa) 
• maitoa (1,5 %), hedelmärahkajälkkäriä

18:

• vähän eilistä pastaa (kylmänä)
• maitoa (1,5%)

22:

• puolikas omena 

23:

• tomaattikeitto, (tomaattia, kermaa, sipulia, oliiviöljyä), yrteillä maustettu crème fraiche, raejuusto
• hedelmärahkajälkkäriä

perjantai

(tää on kans hirvee..)

10:

• 2 uunipaahtoleipää (voita, sipulia, eilistä tomaattikeittoa, kinkkua, paprikaa, juustoraastetta)
• puolikas avokado (jugurttia (10 %), tilkka hunajaa mausteeksi)

12:

• latte
• 4 suklaakeksiä

14:

• 2 bisseä

16:

• hampurilaismättöateria Burge Kingistä (jättihampurilainen, ranskalaiset, kokis)

22:

• pizza slice katukeittiöstä
• kokis

22-04

• arviolta 8 bissee?

lauantai

(tää vain pahenee)

11:

• tikkujäätelö

13:

• pizza (en muista täytteitä)
• kokis (varmaan noin 0,33 l)
• muutama huikka olutta

16:

• Snickers-patukka
• 0,4 l kokis

19:

• puolikas Snickers-patukka

21:

• olut

22-01:

• epämääräinen määrä olutta
• 1 whiskey ginger ale
  
  

01:

• rullakebab
• kokista joitain huikkia
• pari suklaakeksiä

sunnuntai

11:

• 2 paahtoleipää (voita, juustoa, kinkkua)
• maitoa (1,5 %) noin puoli litraa

15:

• kokis (0,4 l)

16:

• kaksi olutta

19:

• 2 suklaakeksiä

20:

• härän pihvi jollain maustevoilla
• 2 palaa valkosipulipatonkia
• salaattia
• puolikas olut

22:

• paketti Ben&Jerry Cookie Dough:ta

Vahvasti meni taas tämä viikonloppu. Pitäisköhän mun ruveta pikkuhiljaa oikeesti kiinnittämään huomiota tuohon syömiseen ja juomiseen sen lisäksi, että kirjaan nämä vain ylös..

Kevättä lahkeissa

Tänään oli kevään ensimmäinen päivä, kun pääsin kulkemaan ulkona ihan rehellisesti sortseissa. Sääennusteiden mukaan täällä tulee sunnuntaina olemaan peräti 29 astetta! Tämänpäiväiset sortsikelit kuitenkin muistuttivat taas, että mun on korkea aika tehdä jotain tälle läskilleni. Oli hiukkasen noloa, kun junassa vessaa etsiessäni köpöttelin läpi hiljaisen ykkösluokan vaunun, jossa hiljaisuuden rikkoi vain tasainen "LITS LÄTS LITS LÄTS!", kun löllöreiteni läpsyivät toisiaan vasten.

Ihana motivoiva kevät!

Tällä hetkellä oon mun punnerrusohjelmassa ylittänyt jo teoreettisen puolivälin, sillä tein tänään neljännen (/6) viikon toiset (/3) punnerrukset (20-25-20-20-28=113). Päivän setistä kunnialla selviäminen alkaa olla jo siinä ja siinä, ja tänäänkin väänsin viimeiset 28 punnerrusta muutamalla hengähdystauolla puhisten, kiroillen ja huutopärskyen. Myös sarjojen väliset 90 sekunnin taukoset venyivät lopulta joksikin ihan muuksi kuin puolitoistaminuuttisiksi. Ajattelinkin nämä viimeiset reilut kaksi viikkoa suorittaa vähän hitaammin, toisin sanoen tuplana. Eli punnertaisin, kuten tähänkin asti, kaksi kertaa viikossa, mutta sillä erotuksella, että teen yhden päivän setin aina kaksi kertaa läpi, ennen kuin siirryn seuraavaan settiin. Nyt on tuntunut, etten etene ihan yhtä nopeasti kuin ohjelma, vaikka (mun mielestä) huimaa kehitystä onkin tapahtunut. Kolme viikkoa sitten sain hädin tuskin kymmentä punnerrusta putkeen.

Kuva

Juoksuohjelmasta sen verran, että koska tänään on tissuttelupäivä, (joten huomenna heikko aamu) ja huomenna oletan olevani koko päivän kännissä, sovellan ohjelmaa sen verran, että hoidan huomiselle merkatun juoksupäivän tänään ja huomenna pidän tälle päivälle tarkoitetun lepopäivän. Tässä vaiheessa, kun juoksut ovat kevyitä muutaman minuutin hölkkäpätkiä, en usko tuolla olevan minkäänlaista merkitystä kokonaisuuden kannalta. Aika siistiä muuten, että täällä alkaa kelit olla jo suotuisat mun neonvihreiden Niken sortsieni sisäänajoon.

Kännyräpsyä eiliseltä iltalenkiltä:

Nyt tämä läski lähtee lönköttelemään vielä ennen perjantai-illan rientoja. Tack och hej!

Toispuoleisuus

Mä en tiedä, kuinka paljon normi-ihmisiä häiritsee se fakta, että ihmiset on kaikki aika toispuoleisia. Tai kuinka oma toispuoleisuus tulee esille. Mä oon huomannu sen joogassa, kun toiseen suuntaan venyy paljon paremmin kuin toiseen. Tai oikeastaan ei tarvitse mennä edes joogaan asti, vaan riittää, kun kallistaa päätään esin toiseen suuntaan, jonne venyy ihan normaalisti, ja toiseen, jonne ei juurikaan.

Mä olen huomannut tuon toispuoleisuuden myös salilla. (Kyllä, molemmilla kerroilla.) Mulla ei ole hajuakaan, mikä sen laitteen nimi on, mutta kai siinä jotain loitontajista puhutaan. Joka tapauksessa se, jossa vedetään jalkoja erilleen, ja laite yrittää saada ne yhteen. Ja toisaalta myös se toinen härski laite siinä vieressä, joka yrittää tehdä päinvastoin. Tuntuu, että mun toiselle reidelle pitäis saada eri vastus kuin toiselle, koska mä meinaan kiertyä siinä ihan killiin, kun toinen reisi työntää kyllä laitetta, mutta laite työntää toista reittä. (Ja nyt unohdetaan kaikki fysiikan voiman ja vastavoiman lait.)

Eniten tuo toispuoleisuus häiritsee kuitenkin ratsastuksessa. Kun istuu toisen, herkästi jokaiseen liikkeeseen reagoivan otuksen selässä, antaa sille koko ajan - tarkoituksella tai tahtomattaan - viestejä omalla kropallaan. Kaikki, mitä tekee tai ei tee, vaikuttaa hevoseen. Toi toispuoleisuus on yksi hyvä esimerkki. Jos puristan molemmilla pohkeillani mielestäni symmetrisesti, vaikka todellisuudessa toinen pohje puristaa toista voimakkaammin, mahdollisesti vielä toista edempänä tai taaempana, voin sitten tuskailla ja ihmetellä, miksi hevonen on vino. Ja jottei homma olisi turhan yksinkertaista, voi hevonen olla vino tuhannesta muustakin syystä, joten turha luulla, että osaisin päätellä oman vinouteni hevosta tulkitsemalla. Kun en itse edes tunnista omaa "vinouttani", koska se on minulle luontaiselta tuntuva olotola, on minun todella vaikea lähteä korjaamaan hevosen vinoutta. Tai tehdä siellä selässä ylipäätään yhtään mitään kunnolla. Tietysti myös hevoset ovat luonnostaan kukin omaan suuntaansa toispuoleisia, mutta se onkin jo toinen juttu.

Gil Elvgren: I'm Never Promoted But I Get Lots of Advances

Tottakai me olemme kaikki toispuoleisia, sehän on selvää jo sen kannalta, että olemme vasen- tai oikeakätisiä. Toinen puoli on toista vahvempi, koska sitä käytetään enemmän. Ongelma (mikäli sen nyt ongelmaksi tahtoo mieltää) varmasti korostuu ihmisillä, jotka harrastavat lajeja kuten tennis, pesäpallo, käsipallo, miekkailu, monet yleisurheilulajit tai vaikkapa golf. Toisaalta tietyissä lajeissa toispuoleisuudesta on tosiaan haittaa, kuten jooga, uinti(?), tietyt tanssit(?) ja juuri mainitsemani ratsastus.

Mä luulen, että toi mun radikaali toispuoleisuus johtuu mitä suurimmassa määrin mun sihteeri-istunnasta. Kun istuu vuodesta toiseen monta tuntia päivässä itselleen erittäin haitallisessa ja epäsymmetrisessä asennossa aina sama jalka päällimmäisenä, ei ole mikään ihme, että koukistajat menee lukkoon ja keho alkaa kasvaa kieroon.  Jos sitä edes muistaisi laittaa sen vieraamman jalan päällimmäiseksi.

Hommaa ei myöskään helpota se, että kannan (yleensä hyvin painavaa) treenikassia vaistomaisesti aina samalla olalla. Tota mun aiempaa postausta kirjoittaessani tajusin, kuinka paljon mun on yleensä tullutkin kanneltua sitä painavaa säkkiä. Jos mulla on ollut duunin jälkeen joko futis tai ratsastus vähintään neljänä työpäivänä viidestä, on mun lihaksisto joutunut kyllä sopeutumaan siihen, että oikealla kyljellä roikkuu lähes päivittäin ylimääräiset about kahdeksan kiloa. (Onko yläkanttiin? Ihan puhdas arvaus. No okei, korjataan viisi.)

Ja koska mulle ei ole ikinä ollut järkevää käydä himassa työpäivän ja treenien välissä, ne kamat on tosiaan kulkeneet mukana koko päivän. Kaikki ne päivät. Mun reitti on lähes poikkeuksetta ollut jotain tällaista:

aamu:

vajaan kilsan kävely metrolle

vaihto metrosta bussiin n. 200 metriä

bussista työpisteelle n. 400 metriä

alkuilta:

työpisteeltä bussille n. 150-400 metriä

bussista vaihto metroon n. 200 metriä

metrosta vaihto bussiin n. 300 metriä

bussilta kävely harrastuspaikalle n. 200-800 metriä

ilta:

harrastuspaikalta bussille 200-800 metriä

bussin vaihto tai vaihto metroon 100-200 metriä

himaan pysäkiltä/metrikseltä 100-800 metriä

portaat neloseen (hissi on yleensä rikki)

Kuva

Vasta nyt kun oikeasti laitoin nuo matkat ylös, huomaan ruokkineeni tota toispuoleisuutta helposti 2-4 kilometrin matkan päivässä. Mä tottakai pyrin vaihtelemaan tota olkaa, jolla sitä kassia kannan, mutta jos en keskity, se löytyy aina samalta puolelta. (Ja vaikka kantaisinkin kassia tasapuolisesti molemmilla puolilla, ei tollaisen raskaan kassin kantaminen jatkuvasti olalla tai toisella tietenkään tee hyvää selälle.) Reppuun voisin toki ainakin futispäivinä yrittää sulloa kamat, olen joskus sitä kokeillutkin (ja AH! sitä autuutta), mutta sinne ei yleensä yksinkertaisesti mahdu kaikki tarpeellinen. (Pallo/ratsastussaappaat, turvaliivi..)

Tilanne on tällä hetkellä mulla toki toinen ja nyt onkin hyvä hetki antaa kehon normalisoitua tuosta kokemastaan vääryydestä ja treenata pois sitä ongelmaa. Resepti siihen on hyvin yksinkertainen: lihastreeniä paljon ja monipuolisesti ja venyttelyä, jossa voi keskittyä korostetusti niihin ongelmakohtiin. Mulla tämä suurin ongelmakohta lienee keskivartalon, ristiselän, lantion ja lonkkien alue. Lihastreeniähän mä tässä oon aloitellutkin, ja sen luulisi auttavan, sillä mitä pienemmän osanlihastyöskentelystä muodostavat arkiaskareet, jotka tehdään yleensä aina samalla kädellä samoin päin, sitä pienempi rooli niillä myös on lihasten kehityksessä.

Siispä ei kun treenaamaan, joogaamaan ja venyttelemään!

Kuningaslaji

Kuten mä jo aiemmin oon vähän maininnut, mun mielestä ihan paras tapa harrastaa urheilua on jalkapallo. Mä oon aina kyllä tykännyt kaikista pallopeleistä, mutten ikinä junnuna varsinaisesti mitään harrastanut. Kuulun kyllä niihin, joille koululiikunta oli parasta koulussa ja sitä olisi voinut harrastaa vaikka joka päivä, mutta jostain syystä ei mua ikinä mihinkään harrastuksiin laitettu. Paitsi joo kovan mankumisen jälkeen kerran viikossa ratsastamaan.

Kaikki riparit ja muut kohdalle osuneet tilaisuudet läpeensä mä pelasin futista ja nautin siitä mielettömästi, mutta tietenkin siinä vaiheessa, kun mä itse tajusin, että haluaisinpa pelata futista, olin jo liian vanha aloittamaan. Vasta viitisen vuotta sitten opiskelukaverin kautta kuulin, että on olemassa toki kevyempiä harrastesarjoja. Näissä sarjoissa pelaa myös tätejä, jotka ovat ehkä joskus pienenä pelanneet tai vaikka vasta pari vuotta sitten nollasta aloittaneet. Tottakai mun piti heti päästä mukaan ja tämän kaverin siskon (kummin kaiman) joukkue mut onneksi huolikin huostaansa. Sen jälkeenhän mua ei enää kotona näkynyt.

Jossain vaiheessa yksi treenikerta viikossa ei enää palloilun himoa tyydyttänyt, joten jotain kautta ajauduin myös toiseen vastaavaan joukkueeseen, ja molemmissa olen edelleen mukana. (Mitä nyt tällä hetkellä olen pienellä tauolla, kun asun hetken aikaa muualla.) Nuo kaksi keskenään hyvin erilaista porukkaa sopivat mulle hyvin "niiksi kahdeksi joukkueeksi", sillä ne vastaavat hiukan erilaisiin tarpeisiin. Valkoisessa joukkueessa on meno aika leppoisaa, potkiskellaan rennosti yhdessä ja otetaan kavereita ja poikaystäviä mukaan treeneihin, jos porukkaa on vähän, eikä jokaista liikettä tarvitse kirjata Nimenhuutoon. Mustassa taas treenataan vähän enemmän tosissaan, 2-3 kertaa viikossa, ja treeneihin on tultava varttia ennen niiden alkamista yhteiseen lämmittelyyn, mieluiten seuran värejä edustavassa treeniasussa, eikä ulkopuolisilla ole treeneihin asiaa, vaikka kyseessä olisi vain pelailua ilman valmentajaa. Jokaisiin treeneihin tai matsiin on ilmoittauduttava Nimenhuudossa poissa- tai paikallaolevaksi ja jos tulee muutoksia, niiden on tultava vähintään päivää ennen. Kuitenkin molemmissa jengeissä pelaamisesta nautin ihan yhtä paljon, enkä kummastakaan jengistä raaskisi luopua, vaikka aikaakin on toki rajoitetusti pelkälle futikselle.

Meijän harrastesarjan kausi alkaa tänään. Mä tavallaan kärsin täällä siistä, että en ole paikalla, enkä pääse muiden mukana avaamaan futiskautta. Kuitenkin tosiasia on, että jos mä nyt joutuisin kentälle, mä luultavasti kärsisin siellä vielä enemmän. Mulla on aina ollut vähän liian huono kunto jopa meijän pikkukentän peleihin, mutta nyt se on jotain way beyond. Mä en tiedä kauanko mulla menee futistreenit aloitettuani, että en enää laattaa illalla treenien jälkeen. (Tätä tosin oon harrastanut lähinnä futsalin puolella, mutta tässä vaiheessa luulen sen olevan ajankohtaista ulkopeleihinkin.) Toinen vaihtoehto tietysti olisi, että hioisin mun peruskunnon sellaiselle mallille, että mä kestän 40 minuuttia jolkottelua pienillä spurteilla maustettuna kentällä. Ja niinhän mä tässä teen. Koko ajan.

Alkuviikon rpk

maanantai 

(tää oli aika surullinen päivä)

14: 3 hapankorppua (tuorejuustoa, rucolaa, lohta)

18: cashewpähkinöitä

21: pieni pala valkohomejuustoa

22: pakastepizza BYHYY

23: paketti Ben&Jerryä (0,5 l)

tiistai

13: kolme hapankorppua (tuorejuustoa, rucolaa, lohta, valkohomejuustoa)


17: pari siivua lohta


20: pari siivua lohta, banaani, sinihomejuustoa


23: possun pihvi, voissa paistettuja paprikoita ja porkkanoita, sinihomejuustoa, tuorejuustoa, maitoa, banaani

keskiviikko

13: 2 kananmunaa, lohta, cashewpähkinöitä, sinihomejuustoa, omenaa, appelsiinia
19: hedelmärahkajälkkäriä
23: keitetty kananmuna
24: broileripastaa, kermaa, juustoa, rucolaa, tomaattia + pari lusikallista hedelmärahkajälkkäriä

Rantakuntoon!

Aloitin eilen Kunto Plus -lehden 12-viikkoisen Rantakunto-ohjelman, joka keskittyy ensimmäisten kuuden viikon ajan yläkroppaan ja jälkimmäisten kuuden viikon ajan alakroppaan. Yläkroppajaksolla ohjelma näyttää tältä:

Liikkeistä löytyi onneksi ohjeet ja mallivideot sivuilta, muuten olisin sättinyt pelkän nimen perusteellaa jotain, mikä todennäköisesti olisi ollut melko kaukana oikeasta. (En edes tiennyt, mitä ovat ranskalaiset punnerrukset, vaikka olen usein niistä kuullut mainittavan.)

Tein askelkyykkyjä ja pystypunnerruksia ensin nuo mainitut 20, mutta pienen tauon jälkeen uudestaan yrittäessäni vasemman reiden jostain ylhäältä takaa vihlasi todella kipeästi, joten luulen tehneeni jotain väärin ekalla kerralla. Jotenkin oudosti kierteellä mä taidan olla tuolta lantion ja lonkkien alueelta.

Ranskalaisia punnerruksia varten kävin eilen ostamassa pienet, 1,5 kilon painot, sillä täällä mulla ei mitään painoja ole, ja kotoa (jonne palaan vasta kuukauden päästä) löytyy kolmen ja viiden kilon painoja. Ohjeessa vinkattiin, että voi käyttää myös hiekalla täytettyjä puolen litran vesipulloja, mutta hiekkaa olisi täältä ollut paljon vaikempi löytää, kuin uudet käsipainot.

Ohjelman kevennettyihin etunojapunnerruksiin kun katsoin mallivideon, nauroin ensin niille nynnypunnerruksille, mutta hymy hyytyi nopeasti, kun nuo oudot nelinkontin-punnerrukset olivatkin mulle yllättävän raskaita ja ottivat ihan eri lihaksiin, kuin normaalit punnerrukseni. Sain niitä kuitenkin tuhisten nuo 2x12 tehtyä.

Vipunostot sivulle oli ihan iisejä, mutta tuo viimeinen polvien työntö oli todella omituinen ja vittumainen liike. Se sattui lähinnä kaulaan, mutta ehkä mä opin senkin vielä.

Kaiken kaikkiaan ekasta kokeilusta jäi vähän sellainen no jaa -fiilis. Tuntui vähän tylsältä ja eniten mua huolestuttaa, että tuo sama setti kolme kertaa viikossa kuuden viikon ajan alkaa tuntua aika puulta, vaikka ihan riittävän raskas olisikin. Koitan jatkaa sitä nyt jonkin aikaa tai lopettaa kesken ja keksiä jotain muuta tilalle, jos into kokonaan loppuu.

"Laji": Hyötyliikunta

Vaikkei tätä ei voi ehkä laskea varsinaiseksi lajiksi, aloin miettiä, miten sitä voisi harrastaa enemmän. Paikasta A paikkaan B kävely julkisen liikenteen kayttämisen (saati autoilun) sijaan nyt on itsestäänselvä esimerkki, mutta aika harvoin sitä tulee pidempiä matkoja käveltyä muuten, kuin kävelemisen ilosta. Se on kuitenkin sen verran hidasta puuhaa, että nopeasti siinä tulee käytäntö vastaan. Töihin käveleminen pidentäisi "työ"päivää monella tunnilla, ellei satu asumaan kovin lähellä duunia.

Pyöräily sen sijaan matkustusmuotona on jo paljon järkevämpi. Edelliseen duuniin poljin kätevästi reilussa tunnissa (19 km), kun julkisilla matka vei keskimäärin 50 min. Toki työajasta piti poistaa myös suihkussa käymiset ja vaatteiden vaihdot, joihin mä saan kulumaan huimasti aikaa. Mutta leppoisalla tahdilla lyhyempiä matkoja polkiessa voi paikasta toiseen siirtyä ihan siviilit päällä ilman että hiki valuu persvakoon. Raskaan treenikassin kuljettaminen pitkiä matkoja on myös pyörällä huomattavasti miellyttävämpää kuin kävellen tai edes julkisilla, koska ainakin mun tapauksessa siihenkin on aina liittynyt turhan paljon sitä yhdellä olalla kanniskelua. Talvisaikaan kutenkin se pyöräily taitaa olla aika paljon hitaampaa ja muutenkin vaarallista.

Kuva: PhotoXpress

Portaiden käyttö hissin sijaan (4.-6. kerrokseen HEP!), puutarhan hoito (en tosin harrasta) ja siivoaminen (en oikeestaan kauheesti harrasta tätäkään) on myös näitä yleisiä tapoja harrastaa lajia. Ehkä joku haravoiminen ois ihan jees, mutta kerrostalossa asuvana perussuomalaisena (ei se puolue, oon vasemmistolainen) jurona epäsosiaalisena miellän pihatalkoisiin niin paljon hölöttäviä lapsiperheitä, että jotenkin luulen, ettei se ois ihan mun juttu. Lisäksi sitä on ymmärtääkseni 1-2 kertaa vuodessa tarjolla.

No mutta ostoslistoista luopuminen on ainakin yks hyvä. Kun kaupasta tullessaan muistaa unohtaneensa ne kolme asiaa, ja ne haettuaan vielä yhden, tulee muuten turhan lyhyehkö kaupparetki tehtyä kolmeen kertaan. Ja kun meille rapun ovelta on 111 porrasta, kertyy noustavia portaita pelkästään kauppareissun ansiosta noin 333! Mä en unohtanut tänään kauppaan mitään, mutta unohdin taas kerran laskea portaat, mikä on ollut tarkoituksena aina "seuraavalla" kerralla. Nyt kuitenkin päätin ne ihan tätä postausta varten laskea, koska kerrokset (tai ainakaan portaikot) eivät jostain syystä ole symmetrisiä, vaan portaita on eri väliköissä eri määrä. Nousin siis äsken kotiin tullessani 222 porrasta.

Koira olis myös pakko hankkia. Se saisi kyllä väkisinkin liikkeelle. Pelkästään liikunnan vuoksi ei toki koiraa kannata hankkia, mutta sellainen on muutenkin ollut toiveissa jo pitkään. Joku suurehko keskikokoinen söpö otus, joka ei kuolaa (päiväsaikaan kusetusvastuunkantajan huom.) Kunhan täältä kotiin päästään ja elämä taas normalisoituu, on aika miettiä, onko hetki otollinen uudelle perheenjäsenellä vai ei.

Mitäs muuta sitä vielä keksis? Et sais keksiä siis niitä tekosyitä, miksei.

Ilmeisesti kävelyä ei lasketa lenkkeilyksi

...ainakaan lenkkiseurani mielestä. Juoksuohjelmassa oli eiliselle merkattuna 30 minuutin kävelylenkki, jonne olinkin lähdössä innosta puhkuen. Ensin jouduin ilmoittamaan lenkkiseuralaiselleni, että et kyllä varmana lähde lenkille farkut jalassa. (Seurani ei ole 13, vaan 29v.) siinä vaiheessa, kun tyyppi vielä laittoi jossain vaiheessa tupakaksi, aloin suunnitella loppuohjelman suorittamista yksin.

Lenkistä tuli vähän katkonainen, koska tajusimme, että on pakko ehtiä käymään kaupassa, joka tietysti oli niillä näppäimillä menossa kiinni. Niinpä lenkkimme kesti 30 minuutin sijaan 2x20 minuuttia, joiden välissä oli 20 minuutin shoppailutauko. Kassit laitoin kyllä sen toisen kannettavaksi, kun ei kerran tuntunut hommaa muutenkaan ottavan kovin tosissaan.

En tiedä, miksi tuo lopetti matkan laskemisen kesken, mutta ilmeisesti matkaa kertyi siis yli 4 km.
Unohdin myös pausettaa laskurin, joten tuohon tuntiin sisältyy myös kauppareissu, joka kesti aika tarkkaan 20 min.

Vko 16

ma: punnerrukset (55),

ti: punnerrukset (65)

ke: punnerrukset (76)

to: -

pe: pallottelu 30 min, punnerrukset (84)

la: -

su: kävely/hölkkälenkki (20 min)

Pari edellistä viikkoa on lusmuiltu noitten punnerrusten kanssa, joten mä yritin ottaa vähän kiinni. Mikäänhän ei estä mua tekemästä löysempään tahtiin, koska mun ei tarvii tietenkään saada noita punnerruksia tehtyä tasan kuudessa viikossa tai johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä, mutta mä satun kokemuksesta tietämään, että jos mä annan itteni löysätä, mä todellakin löysään ihan äärettömyyteen asti. Ainut, mikä tsemppaa mua tekemään ne, vaikka ois nyt tänään niin kauheen paljon kaikkee muuta, on se karmiva ajatus, että joudun tekemään vaikkapa tuplat huomenna.

Tämä tuli huomattua silloin, kun laitoin Facebookiin jonkun hassunhauskan kiertopäivityksen (joita en normaalisti todellakaan harrasta, voin luvata), jossa lupasin tehdä jouluun asti yhtä paljon vatsoja kuin saan tykkäyksiä. Niitä tuli 48. Silloin oli elokuu ja lokakuun tienoilla aloin tekemään 96 vatsaa päivässä. Joulu (taisi olla toissavuoden sellainen) tuli ja meni ja mulla on edelleen jossain ylhäällä kyllä, montako vatsaa olen vielä peukuttajille velkaa. Ehkä teen ne ensi jouluksi pois.

ma: -

ti: -

ke: 3 olutta

to: muutama lusikallinen appelsiinirahkajälkkäriä

pe: appelsiinirahkajälkkäriä, vähän punaviiniä

la: tiramisu-jälkkäri, 9 olutta, 2 lasia punaviiniä, 1 lasi valkoviiniä, 1 shotti grappaa

su: sokerilitkumehua, kokista, fish'n'chipsejä, jäätelöä... (jatka listaa...)

Alkuviikko tuntui menevän jo ihan liiankin hyvin herkuttelujen osalta, mutta saatiinhan me taas tuttu paska viikko tästäkin aikaiseksi. Siis projektin kannalta paska viikko, hieno viikko oli toki muuten. :)

Juoksuohjelman ensi-ilta

Eilen oli se päivä, kun pullasorsa nousi sohvalta, veti Addunsa niskaan ja aloitti juoksuohjelmansa muutenkin kuin ajatuksen tasolla. Eilen oli myös se päivä, kun pullasorsa aloitti tämän tekstin sanoilla "Tänään oli se päivä, kun.." ja kirjoitti tekstin viimeistä piirua vaille valmiiksi, muttei tajunnut liittää läppäriään ajoissa laturiin, joten koneen sammumisen ja avaamisen jälkeen näytöllä odotti otsikkoa lukuunottamatta iloinen white blank page. (En edes tajua, kuinka se on mahdollista, kun Blogger tallentaa mielestäni automaattisesti luonnoksen noin puolen minuutin välein.)

Avautumiset sikseen, mikäli kaikki menee hyvin, juoksen 11 viikon päästä 10 kilometriä. Monille se on ihan peruslenkki ennen duunipäivää, minulle lähes epätodellisen hurjalta tuntuva matka. Onneksi Porin kaupungin vapaa-ajan viraston sivuilta löytyvä juoksuohjelma etenee hitaasti ja alkaa lähes naurettavan maltillisesti. Se sisältää hyvin paljon pelkkiä kävelylenkkejä ja suurin osa juoksulenkeistäkin on jaettu muutaman minuutin pätkiin, joten kenenkään ei ainakaan luulisi nääntyvän loppuun tätä ohjelmaa seuratessaan. Aluksi rakennetaan rytmi ja rutiini lenkille lähtemiseen, jotta motivaatio pysyy yllä ja tuntuu tällaisesta hölkkää vierastavasta aloittelijastakin helpolta ja mielekkäältä. Onnistumisen kokemusta ruokki ainakin ensimmäinen lenkki:

"Kävele 5 min, juokse 2 min. Pidä pieni tauko, käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla."

En ihan tiedä, mitä tuo tauko meinaa, ts. kuuluuko silloin pysähtyä vai mitä, mutta meidän taukomme sujui luonnostaan, kun lenkkiseurani halusi jäädä hetkeksi kännykkäkuvaamaan jokimaisemaa. Emme lenkkeilleet "sinne ja takaisin", vaan menimme pienen, parin kilometrin lenkin lähiympäristössä. Fiilis oli hyvä, eikä lenkistä tullut edes kovin hiki, hengästytti kyllä. (Hävettää myöntää.)

Pääsin siis tyytyväisenä ruksaamaan juoksukalenterista tehdyksi ensimmäisen lenkin. Seuraava lenkki tälle päivälle on pelkkä kävelylenkki, joten sen ei pitäisi tuottaa ongelmia, ja seuraava juoksulenkkikin keskiviikkona on samanlainen kuin eilinen.  Kävin koko ohjelman päivä päivältä läpi kalenteriini verraten ja katsoinkin sen istuvan aikatauluihini juuri sopivasti olettaen, että kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan. Ainut seikka, jonka sallin tulla syyksi ohjelman hetkelliselle keskeytymiselle, on tietenkin terveys. Se on valitettavasti myös hyvin todennäköinen sellainen. Jos keskikesään asti selvitäänkin ilman yhtäkään flunssaa tai tapaturmaa, alkaa joku paikka jossain vaiheessa kuitenkin kremppaamaan joko rasituksesta, salakavalasti epäsopivasta kengästä tai ihan vaan vittuillakseen. 11 viikon aktiivinen kuntoilu ei-niin-tottuneelle futismatseineen kaikkineen vaatii jo aikamoista tuuria, jos siitä selviää ilman pienintäkään ylimääräisiä lepopäiviä aiheuttavaa kolhua.

Jos kuitenkin luoja suo (en sinänsä ole kovin harras ihminen) ja kaikki menee kuitenkin odotuksista huolimatta suunnitelmien mukaan, olisi 11 viikon päästä sopivasti Mikkeli Maraton 7.7., jossa on koko matkan ja puolikkaan lisäksi tarjolla vartti eli 10,55 km. Se sopisikin hyvin ohjelman päätösrituaaliksi, vaikka joku voisikin ihmetellä, miksi maksaa 26 euroa (miinus kolme euroa Juoksija-kortilla, joka ihme kyllä myös minulta löytyy) kympin juoksemisesta. No, toisaalta Naisten kymppi oli vielä kalliimpi, ja sinne olen kuitenkin todennäköisesti menossa lähinnä kävelemään. Kuitenkin se urheilujuhlan tunnelma, ympärillä olevat muut juoksijat, virallinen ajanotto- ja tulospalvelu sekä tietysti maaliin päässeille jaettava mitali tekevät tilanteesta paljon suuremman, kuin lähipurtsilla juostava itsenäinen kymppi. Taidan katsoa jokusen viikon, kuinka ohjelma ja kunto etenevät ja tehdä viimeistään Naisten kympin jälkeen lopullisen päätöksen, osallistunko tuohon tapahtumaan vai tyydynkö juoksemaan lähimetsissä.

Tästä alkaa minun oppimatkani kohti lenkkeilystä nauttimista ja kykyä vielä jonain päivänä lähteä juoksemaan puhtaasti juoksemisen ilosta. Uskon, että se on ihan mahdollista. <3

Taas näitä viikonloppuja...

perjantai

13:

• kananmunaa, pekonia, paprikaa, rucolaa, mozzarellaa
• muutama lusikallinen sitä appelsiinijälkkäriä (tätä myös napsin pitkin päivää)

16:

• pieni pala lohta

20:

• banaani

(tässä välissä kävin pallottelemassa)


22:

• banaani
• 4 viipaletta lohta

24:

• vähän rahkajälkkäriä (asiallinen järjestys)
• pieni naudan pihvi
• herkkusieniä ja paprikaa (voissa paistettuna)
• salaattia (jääsalaatti tms, paprika, rucola, kirsikkatomaatti, sipuli, oliivioljy)
• muutama suullinen punaviiniä

lauantai

13:

• 2 hapankorppua (tuorejuustoa, eilistä salaattia, lohta)
• maustamatonta kermajugurttia (10%) n. 200 g mustikoilla

14:

• mansikoita (oli kirpeitä, joten ei tullut syötyä paljoa)

21:

• pizza (kinkku, mozzarella, herkkusieni, pinaatti, valkoipuli)
• tiramisu-jälkkäri

Lisäksi noin välillä 14-02:

• 9 olutta
• 2 lasia punkkua
• 1 lasi valkkaria
• 1 grappa-shotti

02:

• pari viipaletta lohta

sunnuntai

13:

• 3 hapankorppua (tuorejuustoa, toissapäiväistä salaattia, metwurstia, juustoa)
• maitoa (1,5%)
• mango-maracuja-sokerimehua

14:

• kokis (n. 0,4 litraa)

17:

• fish'n'chips (tää on siinä rajoilla, että pitäisikö merkata punaisella vai ei)
• kokis (0,3 litraa)
• 2 jäätelöpalloa

23:

• muutama lohisiivu
• puolikas banaani

24:

• valmiiksi marinoitu possun pihvi, riisiä, herneitä, pussikastike, (tähänkin onnistuin tunkemaan sitä gorgonzolaa-tuorejuustoa)
• raejuustoa
• maitoa (1,5%)

Yöllä tuli vielä vitutukseen syötyä mustikka-mascarpone-jälkkäriä, kun Safari tai Blogger söi pitkään kirjoittamani tekstin. En tosin yleensä harrasta tunnesyömistä. (Onneksi.)

Pitkästä aikaa viheriölle

..vaikkakin vaan käymään. Ja vaan kahdestaan vähän syöttelemään. Ja vaikka "viheriö" olikin kova hiekkatekonurmi ja valot oli jo pois ja valkoista palloakin oli hankalaa nähdä.

Käytiin siis perjantai-iltana pitkästä aikaa potkimasssa palloa ja tosiaan tehtiin vain ihan pienen pientä syöttelyä ja muutamia vetoja maalia kohti ja lisäksi näitä (3:11) ja näitä (0:15), ja olin kyllä järkyttynyt huomatessani, että henki pihisi ihan viimeisiään jo tosta pienestä jolkottelusta. Ihan hyvä tilannekatsaus mun "kesäkuntooni". Herätys! Olet paskemmassa kunnossa kuin ikinä! Tee jotain itelles hyvä ihminen!  Kymmeneltä joku tuli laittamaan portit kiinni, joten meidän sessio jäi vain puolen tunnin mittaiseksi. Se riitti kuitenkin tässä elämänvaiheessa oikein hyvin.

No toisaalta täytyy sanoa, ettei paska kuntoni tullut lainkaan yllätyksenä, enkä jaksa ottaa tota kovin raskaasti, vaan pikemminkin kerätä motivaatiota kohottaa kuntoa pikkuhiljaa kohti futiskautta. Ja se kunnonkohotus täytyy tehdä aika hissukseen, niin pohjalla mä olen.

Jalkapallosta toiseen, oltiin eilen kattomassa futismatsia, joka oli ilmeisesti luokiteltu jollain tapaa riskialttiiksi otteluksi, eikä siellä normaalista poiketen myyty lainkaan alkoholia. En tiedä johtuiko tämä yksinkertaisesti siitä, että kotijoukkueella on ollut todella huono kausi ja tappio tästä(kin) ottelusta tarkoittaisi jo melko varmaa sarjasta putoamista ja saittaisi aiheuttaa "lievää" turhautumista katsomossa (ja kyllä katsomossa tuopit ja mehutölkit lopulta lentelivätkin joukkueen hävittyä.) Tämä toki sopi hyvin mun tilanteeseeni, sillä eipähän tulisi hankittua turhaa krapulaa seuraavalle päivälle, jolloin olisi määrä aloittaa mun juoksuohjelma.

Tai niin mä luulin.

Lopulta vedin illan aikana 9 bisseä, pari lasia punkkua, yhen valkkaria ja vielä yhen shotin kynsilakanpoistoainetta (siltä se ainakin maistui), kun en ehtinyt tajuta, mihin vastasin myöntävästi, ja tuon kirjanpidon pitäminen oli jo aika työlästä. Luulen listan olevan melko todenmukainen, bissejen määrä saattaa heittää +/- 1. Eli eipä tuo nyt kauniilta näytä. Vaikken alkoholista (krhm "laihdutuksestani" huolimatta) olekaan luopumassa, näyttää toi määrä ekaa kertaa ylös kirjattuna aika massiiviselta ottaen huomioon, että mun mielestä mä eilen join aika vähän.. Mitähän ne lukemat on reippaamman kosteina iltoina?

Nyt alkaa olla ehkä darra kaikonnut sen verran, että uskallan aloittaa ton juoksuohjelman kevyellä ekalla lenkillä. Olisi toki ollut kivempi aloittaa tämä ohjelma ilman krapulaa, sillä mä en kovin mielelläni urheile krapulaisena, ja tiettyihin lajeihin mulla on jopa totaalinen nollatoleranssi alkoholin suhteen edeltävälle illalle. Nyt sitä kai on kuitenkin opittava suunnittelemaan myös juopottelut niin, ettei urheilut ja koko treeniohjelma kärsi.

MEGAZONE!

Kuva: magazone.fi

Mä olin tuossa muutama viikko sitten Megazonessa (VAROITUS: Linkin takaa alkaa mieletön älämölö, joten älä avaa missään oikiksen lukusalissa), joka siis on se laserpyssysotaleikkipaikka. Tämä siis tapahtui jo ennen blogin alkua, mutta mä ehkä lisäsin Megazonessa käymisen tonne tavoitteisiin juuri siksi, että saisin edes yhden tavoitteistani ruksattua. Ja se kyllä kuului alkuvuonna mun tavoitteisiini. Lasketaanko fuskaamiseksi?

Kyseessä on siis "lasersota" hämärässä, UV-valaistussa labyrinttimäisessä tilassa. Osallistujat pukevat päälleen vilkkuvan liivin, johon on kiinnitetty ase. Porukka jaetaan joukkueisiin (riippuen paikkakunnasta on mahdollista pelata myös kaikki vastaan kaikki -menetelmällä), ja tarkoitus on kerätä pisteitä ampumalla vastustajajoukkueiden liivejä ja tukikohtia. Jos tule ammutuksi, on pelistä pois 5-10 sekuntia. Osallistujia tulee olla vähintään neljä, mutta peli on mielekkäämpää, jos porukkaa on enemmän (esim. 20.) Itse ei tätä koko porukkaa tarvitse kasata, vaan mukaan voi ilmoittautua pienellä porukalla tai vaikka yksin. Yksi peli kestää yleensä 20-25 minuuttia.

Toi kuuluu niihin lajeihin, joiden ei edes tajua olevan varsinaista liikuntaa, kunnes sieltä tulee ulos. Läski voi kertoa, että vaikka olen 90-kiloinen jumbo, olin tuolla myös kerran noin 84-kiloisena, ja se todellakin oli liikuntaa. Vaikkei radalla saa juosta, tulee tossa puuhassa kyllä sen verran lämmin, että mä olin aivan suihkuvalmis sen jälkeen. Tai ehkä mulla on (ja onkin) vain niin huono kunto, että vähäinenkin kyykkääminen ja liikkuminen saa mut niin punaiseksi. Mä voisinkin ottaa välietapiksi seuraavan kympin eli kun oon pudottanut 10 kiloa, menen testaamaan ton Megazonen uudelleen ja totean, että eihän se nyt niin rankkaa ollutkaan. Toisaalta luulen kuitenkin käyväni tuolla uudestaankin vielä tuota ennen, koska se on niin kivaa! Ainakin minä ja muut pikkupojat tykättiin.

Ruokatorstai

torstai

13: 

• pieni pala eilistä (korpuksi kuivunutta) focacciaa
• kermajugurttia (10%) mustikoilla

17:

(tässä vaiheesa nälissäni tajusin, ettei himassa ollutkaan mitään syötävää, ei hapankorppuja tai makaroonia edes)

• loput focaccia-korpusta tuorejuustolla (oon ihan hiukkasen rakastunu tohon yhteen gorgonzola-tuorejuustoon)
• muutama nokare currywurstia
• maitoa (1,5%)

Huomaa mun joogamatto.
Älä huomaa eiliset pizzalaatikot.

21:

• hapankorppu (Philadelphiaa, lohta, paprikaa)

23:

• makaroonia jauhelihakastikkeella (sis. tomaattia, sipulia, paprikaa, herkkusieniä, kermaa, valkosipulia, lautasella lisäsin myös tuota taivaallista gorgonzola-tuorejuustoa)
• muutama testilusikallinen jotain appelsiinirahkajälkkäriä

Mä oon yleensä ihan hervoton maidon juoja, mutta täällä ei ole rasvatonta maitoa tarjolla ollenkaan. (Okei myönnän, olen ulkomailla.) Himassa voin kyllä juoda sinistä maitoa ihan yhtä lailla, mutta täällä vastaava 1,5-prosenttinen maito on jotenkin ällön makuista. Oonkin siis alkanu oppimaan juomaan vettä ruoan kuin ruoan kanssa. Normaalisti juon AINA rasvatonta maitoa.

Tunnustus

Mä voin ehkä tässä vaiheessa tunnustaa ilmoittautuneeni Naisten kympille. Siihen suloiseen naisten hassuttelujuoksutapahtumaan, jossa paras asu palkitaan. Ilmoittauduin jo hyvän aikaa sitten, mutta oikeastaan viime viikolla havahduin, että niin joo, tähänhän on enää vajaat puolitoista kuukautta. Mun lenkkeilyrintamalla on ollut toistaiseksi aika hiljaista, kuten näkyy, mutta taphtuman luonteen huomioon ottaen eivät rahat ole menossa silti lainkaan hukkaan. Erilaisille tädeille on tarjolla erilaisia lähtöryhmiä ja tarvittaessa voin valita vaikka hitaimman kävelyryhmän. Uskon, että sekin on kuitenkin parempi kuin ei mitään. Ajattelin kuitenkin yrittää lähteä hölkällä ja pyrkiä hölkkäämään vaikkapa puolet matkasta ja kävellä loput. Siihenkin olisin jo oikein tyytyväinen.

13.00 / I lähtö Juoksijat (noin 1h tai sen alle juoksevat)
13.10 / II lähtö Hölkkääjät (noin 1h - 1h 30 min)
13.20 / III Kuntokävelijät
13.30 / IV Kävelijät



Ja ei, mulla ei ole aiempaa kokemusta kyseisestä tapahtumasta tai oikestaan mistään muustakaan juoksutapahtumasta, mutta who knows, ehkä tää saa sen ketsuppipullon auki ja ties vaikka musta tulis vielä vakionaama tätien juoksutapahtumissa. Sillä näissä on vähän sama kuin mulla noissa treeniohjelmissa, mä tarviin jonkun tavoitteen, jonkun syyn, jotta saan tsempattua itseni liikkeelle. Ja nimenomaan pitämään itseni siinä. Tai ainakin kuvittelen tarvitsevani. Mulla alkaa suunnitelmien mukaan sunnuntaina se juoksuohjelma, mutta ihan kymppiin asti en taida toukokuun 27:nteen mennessä ehtiä.

Jos joku vielä tahtoo mukaan, on ilmoittautumisaikaa jäljellä vielä 30.4. asti.

Kuvat: www.naistenkymppi.fi

Ruokapäiväkirja: Keskiviikko

keskiviikko

13:

• lohiwrap, kun eiliseltä jäi tarpeita yli (tuorejuustoa, lohta, paprikaa, rucolaa, kermaviiliä)

Mun versio eilisestä lohiwrapista näytti tältä.

17:

•  3 hapankorppua (tuorejuustoa, paprikaa, cheddaria, rucolaa, kinkkua)

19:

• pihvisämpylä
• 3 bisseä

23:

• pizza (tomaatti, mozzarella, pinaatti, gorgonzola)
• pieni pala focacciaa

Mun mielestä tän voi laskea jo melkein salaatiksi.

Olipa taas kunnon höttöruokapäivä. Noita valkoisia jauhoja voisi koittaa mahduttaa yhteen päivään pikkasen vähemmän. Luulen muutenkin, että toi matsisämpylä oli mun viimeinen vastaava.

Treeniohjelmia

Tein juuri 76 punnerrusta. Viimeiseen sarjaan punnersin väkisin (ja nyt todellakin tarkoitan _väkisin_!) 21 punnerrusta, jotka tekivät siis todella tiukkaa. Uskomattoman paljon sitä saa puserrettua itsestään puhtia, kun haluaa välttämättä saada lopun maksimiin edes yhden enemmän kuin edellisellä kerralla. Tähän urakkaan mulla ei todellakaan riittäisi itsekuri, jollei mulla olisi selkeää ohjelmaa, joka tosiaan määrää, mitä mun tulee tehdä ja kuinka usein ja kuinka paljon. Eli mulle noista kaikista mahdollisista ohjelmista tuntuu olevan mielettömästi hyötyä.

Tästä huomiosta innostuneena vietinkin aamupäivällä  pitkän tovin surffaillen Kunto Plus -lehden sivuilla kirjaillen bookmarkkeihin ties mitä erilaisia treeniohjelmia, jotka suunnittelen toteuttavani. Nyt on aika aloittaa ainakin joku juoksuohjelma ja ajattelin ottaa ohjelmistoon myös peruslihaskuntoon keskittyvän 12-viikkoisen Rantakuntoon(hihi)-ohjelman. Jouksuohjelmana ajattelin käyttää jostain jotain kautta löytämääni Porin kaupungin vapaa-aikaviraston julkaisemaa 11 viikon ohjelmaa (PDF) ja sen aloitan sunnuntaina. Tuon rantakunto-ohjelman jos aloittaisin ensi viikolla, olisin sen mukaan rantakunnossa noin... heinäkuun puolessa välissä. (Hehe..)

Kuva: Maridav @ PhotoXpress

Ruokapäiväkirja: Tiistai

tiistai

13.00:

• iso kourallinen pistaasipähkinoitä
• 4 hapankorppua (maksamakkaraa, cheddar-juustoa / tuorejuustoa, rucolaa, vuohenjuustoa, prosciuttoa tms.)
• sitä samaa jugurttia (10%) kuin eilen miksattuna noin 50-50 vastaavaan 3,5-prosenttiseen jugurttiin (jouduin yks päivä ostamaan tota, kun mun kermajugurtti oli loppu :( ) mustikoilla

18.00:

• loput pistaasipähkinäpussista

23.00:

• wrapin tyylinen lohirulla (sis. philadelphiaa + toista tuorejuustoa, paprikaa, rucolaa, lohta, kermaviiliä (tämän kuului olla crème fraichea, mutta avattu purkki oli mennyt huonoksi, joten vähän sovelsin, jottei paketti jäisi kuitenkaan liian kuivaksi))

Idea ja kuvat on otettu tästä kirjasta.

Kuten tuosta saattaa huomata, olen suuri juuston ystävä, enkä ota toistaiseksi niinkään paineita tuosta rasvan käytöstä, kunhan saisin nuo pelkkää sokeria sisältävät scheiberit kitkettyä ruokavaliostani. Jos senkään jälkeen ei muutosta ala näkyä, voi kiinnittää huomiota sitten johonkin muuhun, kuten siihen rasvaan.

Ruokapäiväkirjan kick off

En laske kauppaan kävelyä, portaiden nousua viidenteen tai muutakaan hyötyliikuntaa varsinaiseksi liikunnaksi, vaikka se saisi hien pintaan, joten päivän liikunnaksi jäivät taas mun surulliset punnerrukseni. (12-13-10-10-20!) Vaikka oli tarkoitus lähteä potkimaan palloa, jäi sekin lopulta väliin, koska ainut kenttä, jonka tästä lähistöltä tiedän, oli täynnä jotain uskottavan näköisiä futaajia. Olin siis jo pallon kanssa kentän laidalla nappikset jalassa, mutta ei sitten kehdattu mennä tunkemaan, kun muilla oli treenit menossa. Suhteellisen ison kaupungin keskustassa ei ihan joka nurkalle voi mennä futailemaan, joten täytyy ajoittaa myöhemmälle iltaan nuo potkimiset jatkossa.

Kuten lupailin, alan kirjata syömiset ylös. Tiedän, ettei nää kiinnosta ketään, mutta mun on pakko tehä tätä ainakin jonkin aikaa, että saan realistisen kuvan syömistottumuksistani. Vaikka vähän pelottaakin. Mutta näähän voi aina hypätä yli. (Jos tätä nyt edes kukaan lukee.) Alkaen eilisestä:

maanantai

20.00:

• 3 hapankorppua (päällä mm. maksamakkaraa, tuorejuustoa, rucolaa, vuohenjuustoa, jotain prosciutton tapaista leikkelettä)
• munaa, pekonia, tomaattia, vuohenjuustoa, papua, rucolaa, herkkusieniä
• maustamatonta kermajugurttia (10%) mustikoilla

23.00:

• pari siivua juustoa
• jokunen kourallinen pistaasipähkinöitä

Krhm. Vahva avaus. Tästä jo näkee, mikä menee pieleen, vaikka yleensä mun "aamupala" ei joudu ihan noin myöhään odottelemaan. Ja syy, miksi syön noin rasvaista jugurttia (kyllä, kirjoitan jugurtti, vaikkei sitä perussanakirja hyväksykään, ehkä voin vielä jossain vaiheessa parantaa tapani), on se, että se on niin hyvää. Toisin sanoen sitä voi herkutella vaikka sellaisenaan ilman makeutusta siinä missä jotain rasvatonta maustamatonta jugurttia (ilman esim. hilloa tai banaania) syö korkeintaan naama sitruunalla. 

Niin ja se ruokavalio...

Vaikka mä mesoan liikkumisesta ja siitä, kuinka mun pitäisi sitä harrastaa, niin surullinen totuushan on, että enemmän kuin liikkuminen, painonpudotukseen vaikuttaa ruokavalio. Ajattelin ensin, etten ala jokaista syömistäni tänne kirjaamaan, sillä jaksaisin tehdä sitä ehkä kaksi päivää, jonka jälkeen unohtaisin koko homman ja jatkaisin taas seuraavalla viikolla. Kuitenkin syömiset on se ratkaiseva pointti, ja vaikka mä tavallaan tiedän, että mulla on hiukan epäterveellinen ruokavalio (syön vähintään erittäin epäsäännöllisesti ja aika yksipuolisesti), uskon kokevani tietynlaisen HALOO!:n tässäkin asiassa, mikäli näen sen mustana valkoisella.

Päätin siis mahdollisista ja todennäköisistäkin aukoista huolimatta aloittaa ruokapäiväkirjan tässä blogissa muun K-90kg-matskun ohella. Mitä mä odotan sitten siellä listassa näkeväni? (Tuon jo blogissa esiintyneen paskalistani lisäksi) veikkaan, että siellä nähdään

turhan paljon

valkoisia jauhoja,

sokeria, suolaa ja 

E-numerosarjoja ja 

liian vähän

hedelmiä,

vihanneksia kaikissa sateenkaaren väreissä

ja kalaa. 

Kokeilin jossain vaiheessa vähän karpimman tyylistä ruokavaliota, jolloin jätin lähinnä pois viljat, perunat ja riisit. Se toimii mulla kyllä sikäli, että se lisää vihannesten käyttöä, sillä käytin esimerkiksi perunan sijaan parsa- ja kukkakaalia ja pastan sijaan raastettua porkkanaa. Salaattia tekee muutenkin mieli lisätä annoksiin enemmän ja monipuolisemmin, kun vatsaa ei "tarvitse" tukkia perunalla ja pelkkä pihvi lautasella vaikuttaa tylsältä.

Kuitenkin suurin ongelma tämän ruokavalion noudattamisessa on, että sen tulisi käsittää luonnollisesti myös kaikesta makeasta (suklaa, jäätelö, pullat jne..) luopuminen. Siihenhän ei tällanen pullasorsa kykene, vaan kantaa himaan suklaapupuja ja Ben&Jerryjä. (Voisin toki käyttää jotain toista jäätelöä esimerkkinä, pidän muutenkin B&J:ä hiukan yliarvostettuna, mutta kai se on jotenkin sopivan trendikäs merkki käytettäväksi.) Jos kittaan sokeria tollasen paskan muodossa, on aika naurettavaa kieltäytyä jostain perunasta sen sisältämien hiilihydraattien vuoksi.

Lisäksi rakastan ilmeisen liikaa italialaista ruokaa: pizzaa, spaghettia, bruschettaa, ciabattaa ja mitä näitä vaaleita leipiä nyt on. Ehkä täältä kotiin päästyäni (sitku...) alan taas vähentää leivän ja perunan käyttöä, mutta pizzasta en kyllä luovu, sori vaan.

Seli seli..

Mun on ehkä vähän syytä selventää, miksi tämän blogin perusteella en liiku juuri mihinkään ja silti kuvittelen pitäväni jotain fucking "treeniblogia." (Itseänikin naurattaa kyllä ton sanan treeniblogi kohdalla..) Normaalisti kyllä liikun suhteellisen säännöllisesti, joten tämän saamattomuuden voi luottaa olevan väliaikaista.

Joitain kuukausia ennen tämän blogin aloitusta (eli ennen kuin painoin 90 kiloa) pyöräilin, ratsastin ja pelasin futista ja tätä kaikkea (sekä paljon muuta) tulen tekemään jatkossakin. Nyt kuitenkin asun väliaikaisesti toisella paikkakunnalla, joten kaikki tuttu (pyörä, talli, futisjengi, yo-liikunta..) on toistaiseksi saavuttamattomissa. Kuntosalikorttia en tänne hanki, vaikka oli alunperin tarkoitus, sillä siihen tulisi sitoutua vuodeksi, joten suurin osa rahoista menisi hukkaan, vaikka salille usein olisin päätynytkin (mikä toki itsessään oli epätodennäköistä.) Meillä kotona on lähiuimahallilla saatavana kymppikortteja noin viidellä kympillä, ja niillä saa vapaasti käydä omaan tahtiin salilla ja uimassa, mutta täältä en vastaavaa mahdollisuutta ole löytänyt. Uimahallissa ei edes ole kuntosalia. Siispä kuntosaliin tutustuminen jää odottamaan kotiinpaluutani.

Täällä olin ja olen suunnitellut lenkkeileväni pitääkseni itseni kunnossa, mutta kuten huomattu, on lenkille lähteminen mulle näköjään jotenkin ylitsepääsemätöntä. Ovesta poistuminen lenkkeilyvaatteissa oikeasti lenkille lähteminen tarkoituksena tuntuu olevan mulle kuin joku ylitsepääsemätön vuori, jolle en jaksa edes yrittää lähteä kapuamaan. Kai se on vain pakko aloittaa lenkkeilemällä vaikka ihan vain talon ympäri ja jos huomaa puhdin riittävän, kiertää vielä naapuritalo tai jotain. Mitä vain, millä saisi sen lenkkeilyn pysymään mielekkäänä eikä tuntumaan musertavalta. Niin ja kävellä, kun se hölkkääminen kerran maistuu niin puulta.

Säälittävää tää mun selittely. Läski mikä läski, ihan on oma moka kyllä. No jotain positiivista kuitenkin, ostin pallon ja aion mennä huomenna potkimaan sitä. Toivon mukaan saan kaverin mukaan, mutta menen vaikka yksin jos niikseen tulee. Pallo onnistuu sentään pitämään liikkeessä. Edes kevyessä sellaisessa. Ties vaikka saisin jotain pikkupoikia kyliltä seuraksi.

Kuva: CLF