Sivut

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Yllättävä iltapaukku

Yrityksestä huolimatta on lenkkeily edelleen ollut hiukan epäsäännöllistä, vaikka oikeaan suuntaan ollaankin toki menossa. Eräs ilta läksin taas lähempänä puolta yötä iltahölkälle aikomuksenani mennä joku tapani mukainen vuoroin kävelyä vuoroin hölkkää -parikytminsanen. Jossain vaiheessa mukavan pätkän kierrettyäni olinkin kuin varkain saanut kasaan jo nelisen kilometriä. Kun juoksu tuntuikin vielä kulkevan, jäin kiertämään tuttua purtsin ykköstä vielä hetkeksi. Vitosen jälkeen jaksoin vielä yhen kiekan ja sitten aloinkin jo leikkiä ajatuksella, että mitä jos jaksan vielä yhden tai kaksi kiekkaa, miksen voisi jaksaa sitten vaikka ihan kymppiin asti...

Seiskan-kasin kohdilla alkoi tuntua hyvältä. Oikeasti tuntua hyvältä! Kaikki muu katosi, oli vain minä ja askel ja tie, ja juokseminen tuntui yhtäkkiä todella kevyeltä. Meinasin lopettaa tuohon ihan siitä syystä, että pelästyin aluksi tuota fiilistä. Tältäkö sydänkohtaus tuntuu? Pyörrynköhän mä nyt? Hetken tunnusteltuani totesin kuitenkin olevani yhä tajuissani ja tuo hämmentävän hyvä fiiliskin meni ohi aika pian. Alkoi parin pakollisen vikan kilsan puurtaminen. Ysin tultua täyteen jaksoin vain sen faktan voimin, että olin juuri juossut mulle käsittämättömät yhdeksän kilometriä ja kympin saavuttamiseksi tarvittaisiin enää vain yksi viimeinen kierros tätä tuttua miellyttävää pururataa.

Ja niin mä painoin. Tiesin jo, missä mutkassa sitä armahtavaa Endomondon ilmoitusta kympin saavuttamisesta sopisi odottaa, ja kun tuttu naisääni viimein pärähti kuulokkeista, tuuletin kuin mielipuoli yksin keskellä metsää. Niinku oisin jonkun nauhan läpi juossut. Tunti kolmetoista minuuttia. Pääsin tosiaan yllättämään itseni totaalisesti, sillä edellinen ennätykseni oli heinäkuinen viiskilsanen, joka tuntui silloin aivan totaaliselta übersuoritukselta ja jonka jälkeen oon mennyt vaan jotain pusilenkkejä. En uskonut tuon olevan moneen kuukauteen vielä edes mahdollista, mutta näemmä oon koko ajan vain kusettanut itseäni.

Juoksin kympin. Iltalenkiksi. Mitäs sä teit eile?

4 kommenttia:

  1. Ja nopeasti juoksitkin, hieno aika! Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itse ajattelin, ettei tuo ole kummoinenkaan aika (eikä toki tarvitsekaan olla), mutta en kyllä edes tiedä, millaista aikaa olisin odottanut tai mitä aikoja muut juoksevat. Joka tapauksessa olen toki vain tyytyväinen. :)

      Poista
  2. Itsensä voittaminen, paras asia maailmassa?

    VastaaPoista