Sivut

perjantai 28. joulukuuta 2012

Laji: Futsal

Tajusin, etten ole kirjoittanut futsalista juuri mitään täällä blogissa. Se on tosin ihan ymmärrettävästi jäänyt, sillä vaikka futsal lajina kattaa mun liikuntaharrastuksesta leijonanosan suunnilleen syyskuusta huhtikuuhun, en syksyn aikana ole ehtinyt (tai mikä se syy nyt onkin) tätä blogia kauheasti päivittää. Futsalia kuitenkin olen, kuten aiemmassa postauksessa jo ohimennen mainitsin, pelannut aika ahkerasti syksyn ja talven ajan. Valkoisen kanssa mulla on ollut noin puolitoista treenikertaa viikossa. Mustan kanssa meillä ei futsalvuoroa ole, mutta kummankin joukkueen kanssa ollaan jonkinlaisessa futsalsarjassa mukana, mikä tuo lisäksi matsin noin parin-kolmen viikon välein per joukkue. Lisäksi ilahduin kuullessani, että ainejärjestöllämme on myös yliopiston sarjassa pelaava futsaljoukkue, johon oli tietty myös päästävä mukaan.


Melko tyylikäs vapari:

Lajista itsestään voisin lyhykäisyydessään kertoa jotain, sillä yllättävän moni ei koko lajin olemassaolosta edes tiedä, itsekin kuulin lajista ensi kerran vasta lukion jälkeen. Jonkun muunkin jalkapalloharrastajan olen joskus kuullut kysyvän, mitä se futsal oikein on. Pelataanko sitä ihan nappikset jalassa vai? (Ei.)

Futsal on siis vähän kuin jalkapallon sisätiloissa pelattava pikkuveli. Sitä siis pelataan salissa, sisäpelikengissä, viisihenkisissä joukkueissa, ja näistä viidestä pelaajasta yksi on maalivahti. Suurimmat erot jalkapallon sääntöihin - jos niitä yhtään sattuu tuntemaan - on, että sivurajaheiton sijaan futsalissa annetaan sivurajapotku ja maalipotkun sijaan maalivahti avaa pelin heittämällä. Futsalissa ei ole paitsiota ja omalle maalivahdille ei palloa saa pelata takaisin ennen kuin pallo on käynyt vastustajalla (tai on tullut pelikatko.) Meidän harrastesarjan pelit kestävät 2x20 minuuttia, ja puoliskojen välillä on muutaman minuutin muodollinen tauko, mutta "oikeissa" peleissä pelataan mm. jääkiekosta tutulla tahokkaalla peliajalla. Tällöin kello käy ainoastaan silloin, kun peli on käynnissä, ja katkeaa heti pelin katketessa. Varsinaiset puoliajat kestävät kuitenkin samat 20 minuuttia, ja niiden välissä on hiukan pitempi tauko, joten yhden matsin pelaamiseen menee heposti puolitoista tuntia. Näissä "oikeissa" peleissä lasketaan myös vapariin johtaneita rikkeitä, ja joukkueen kuudennesta "kumuloituvasta" virheestä (ja siitä eteenpäin) annetaan vastustajalle vapaapotku joko 10 metrin päästä maalista tai vaihtoehtoisesti siitä kohtaa, jossa virhe tapahtui. Mutta meidän hassutteluotteluissa ei noita kumuloituvia virheitä ole, joten jos mä nyt puhun silkkaa paskaa, niin saa korjata. 

Muuten futsal on melkolailla intensiivisempää ja musta myös fyysisesti rankempaa kuin jalkapallo, sillä pelin tempo on koko ajan aika korkea, tilaa on vähän ja tilanteet tulevat nopeasti. Kevyttä jolkottelua ei futsalkentällä ehdi samalla tavoin harrastaa kun huomattavasti suuremmalla futiskentällä toisinaan. Futsal on myös ihan saatanan hauskaa, joten jos joukkuepelit yhtään kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan. Meidänkin harrastesarjoissa on joukkueita, joihin otetaan mielellään vastaan uusia pelaajia myös aiempaan pelikokemukseen katsomatta. 


Ja huom! Mikäli joku hinkuu päästä maalivahdiksi futsaliin ja futikseen, niin satun tietämään erään helsinkiläisen harrastejoukkueen, joka ottaisi mielellään tällaisen joukkoonsa! :)



2 kommenttia:

  1. On se vaan niin ihmeellistä, miten erilaisia me ihmiset ollaan. Jos joukkuepelit olis ainut olemassaoleva liikuntamuoto niin mä en nostais persettä sohvasta ikinä! Onneks on punttis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah! Puntti on ihan tylsää. :D
      Pallopelit on elämän suola!

      Poista