Sivut

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Täällä taas!

Vaikka tämä blogi onkin ollut parin viikon lomalla, eivät kuntoilut suinkaan ole olleet. Suhteellisen  kostea parin viikon takainen viikonloppu Tartossa hiukan verotti tsemppiä, mutta tiistain ja keskiviikon välisenä yönä olin jo takaisin lenkkipoluilla. Edeltävällä viikolla olin onnistunut hölkkäämään jo kolme kilometriä ja tuo öinen lenkki oli lähinnä sellaista fiilistelyä, kävelin kun kylkeen pisti (tyhmänä olin napsinut "ruissipsejä" vähän ennen lenkkiä) ja juoksin kunnon spurtteja välillä kun siltä tuntui (nämä päättyivät yleensä siihen, että puhelin putosi taskusta ja musat katkes) ja muutoin lönköttelin vaan  iisisti menemään.



Futistreenit ovat taas palanneet säännölliseksi osaksi elämääni, ja vaikken olekaan vielä ehtinyt kuin muutamissa treenenissä käydä, olen matseja ryssinyt jo vähintään saman verran. Eilen oli valkoisen matsi, josta jäi pitkästä aikaa todella hyvä fiilis. Tämä ei johtunut ainoastaan harvinaisesta 1-0-voitosta, vaan myös siitä, että onnistuin henkilökohtaisesti pitämään pääni kylmänä ja muutenkin pelaamaan  huomattavasti aiempaa kolmea matsia paremmin. Vaikken yleensä ole tykkännyt topparina olla, tuntui se paikka nyt jotenkin luontevalta ja mieluisalta, liekö johtunut asiansa selvästi hyvin osaavasta maalivahdista (josta meillä yleensä on ollut pulaa), jonka puhetta ja neuvoja oli ilo saada kuunnella koko matsin ajan. Itselleni epätyypilliseen tapaan onnistuin puskemaan päällä haluttuun suuntaan, ottamaan rinnalla haltuun, harhauttamaan, riistämään pallon vastustajalta ja jopa antamaan muutaman (suht) onnistuneen syötön omille - ja kaikki saman matsin aikana! Pahempia mokiakaan ei tullut kuin yksi, mutta senkin meidän mahtimokkemme hoiti. Kuntokaan ei tällä kertaa loppunut kesken (en tosin kovin paljoa juoksemaan joutunutkaan), joten kaiken kaikkiaan multa ihan yllättävän onnistunut matsi vaihteeksi!

5 kommenttia:

  1. Loistava kuva :D

    Oletko huomannut että lenkkeilystä ois ollut apua futiksessa? Luulisin että aika nopeastikin huomaa että pystyy juoksemaan pidempään vihulaisten perässä eikä joudu lopettamaan tilanteita kesken kun kunto antaa myöden.

    Vaikka futis on mulle melkein koko elämä niin olen pelannut itse vain parissa puulaakimatsissa, silloin en vielä liikkunut eikä kunto antanut myöden juuri lainkaan pelaamiseen :( Harmittaa. Nyt ois kiva kokeilla uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en voi sanoa, että varsinaisesti olisin huomannut, sillä mun kunto on aina (ja varsinkin nyt alkukesästä) ollut vähän liian huono. Mutta varmasti sillä todellisuudessa ON edistävää vaikutusta ja mä toivon, että loppukesästä jo eroa alkaisin huomatakin.

      Täällä Helsingissä on tilanne harrastefutiksen kannalta aika loistava, sillä täältä löytyy (miehille) vaikka minkä tasoista höntsäsarjaa aina pienistä 4+1-peleistä ison kentän 9+1-sarjoihin asti. Eri tasoisille, -kuntoisille ja -ikäisille siis löytyy kyllä sopiva jengi ja sarja, puhumattakaan leppoisista puistohöntsäporukoista. Sitä en sitten tiedä, millainen tilanne on muualla Suomessa, mutta ehdottomasti kannattaa lähteä etsimään sopivaa porukkaa jos kerran kiinnostaa (ja kun kuntopuolikin on jo kunnossa), onhan futis kuitenkin ihan parasta! :)

      Poista
    2. Suosittelen ottamaan osaa viikon päästä leppoisaan Tampereen turnaukseen, jossa jokainen halukas pääsee varmasti pelaamaan. ;)

      Itse joudun harmikseni jäämään tapahtumasta pois, koska on koiria hoidossa.

      Poista
  2. Just Just herkut maistuu, no mietippä sitä että ne näkyy puntarilla. Joku kaunis päivä kun meet vaa´alle ni ei enää ne numnerot riitä....Kannattaa miettiä mitä sitä tunkee kurkusta alas.. EI OIKEASTI MILLÄÄN PAHALLA JOSKUS SUORA PUHE AUTTAA NIIKU AUTTO JOSKUS AIKOINAAN MUA

    VastaaPoista