Uintikurssilla

Tällä ja ensi viikolla olisi siis tarkoitus oppia uimaan uskottavasti. Aiemmin mainitsemani uintikurssi alkoi maanantaina, jolloin mentiin heti siihen varsinaiseen asiaan eli opeteltiin kroolaamaan. Aluksi harjoiteltiin pelkkää hengitystä uimalaudan kanssa, ja vaikka tämä vielä reipas vuosi sitten olisi ollut mulle mahdottomuus (ilman, että pidän samalla nenästä kiinni), hengittelin nyt menemään kuin mikäkin vanha tekijä! Seuraavaksi otettiin potkuja mukaan, myöhemmin treenattiin käsivetoja yksi käsi kerrallaan ja lopulta polskittiinkin koko paketin kera ilman lautaa. Tässä vaiheessa mulla hajosi pakka eikä homma tuntunutkaan enää niin helpolta. Hehe.

Omia huomioita tekniikasta ja asennosta:

• jalan tulee olla aika suora ja potkun lähteä jostain melkein lantiosta asti
• jalasta vain kantapää rikkoo vedenpinnan
• käsi nousee vedestä kyynerpää edellä ja palaa suunnilleen samassa asennossa eteen
• käsi saa ilmassa olla toisin sanoen aika lötkönä eikä hipoa taivasta
• niskan tulee olla suorana eli katse kohti altaan pohjaa, ei etuviistoon kuten mulla
• hengittää voi sekä samalta puolelta että vuoroin eri puolilta (tätä mä oon miettiny et kummin se tehdään)

Kroolaaminen ei kuitenkaan kokonaisuudessaan ollut niin kamalan vaikeaa, kun ehkä joskus kuvittelin. Kamalaa rämpimistä se kuulemma oli (poikkiksen puolueeton näkemys), mutta tiedän, että muutaman harjoittelukerran jälkeen se sujuu varmasti jo paljon luontevammin, eikä ehkä yhtä helposti tulee enää sitä tukehtumuispakokauhua tai poskiontelon kloorivalkaisua. Kurssi tuntui siis ekan kerran perusteella olevan mulle ihan hyödyllinen. Seuraavalla kerralla treenattiin selkäuintia, mutta kirjoitan siitä hetken päästä lisää.