Aamu-uinnilla

Kovan pakkaamisen ja lukemisen ja kahden päivän rahtilaivaevakon jälkeen ehdin vihdoin kipaista pikaisesti netissä. Mun muljahtanut nilkkani ei - onneksi! - ollut muljahtanut kovinkaan pahasti, ja kolme päivää tapahtuman jälkeen kävelin jo lähes normaalisti. Ensi viikon (hui saatana!) Naisten kymppini ja kesän futistreenini eivät olekaan uhattuna, mutta lenkkeilyyn jouduin ottamaan luonnollisesti muutaman päivän tauon.

Keskiviikkona oli tarkoitus käydä auringon kivasti paistaessa uimassa Berliinin Olympiastadionin maauimalassa, mutta pakkaamiskiireiltä ja muilta viimehetken Berliinin menoilta ei yksinkertaisesti jäänyt aikaa, joten laitoinkin torstaiaamuksi kellon soimaan 6.30 ja suhailin junalla aamu-uinnille. Kun onnistuin löytämään uimastadionin (sinne ei siis ollut millään tavoin vaikea löytää, mulla vain menee noi suunnat aika helposti sekaisin), huomasin, ettei täällä kaapit toimikaan euron pantilla, vaan uimareilla tulisi olla (ilmeisesti?) oma lukko mukana. Jätinkin vain vaatteet kaappiin ja toivoin, ettei niitä kukaan pölli, eikä onneksi pöllinyt.

Olin varautunut maksamaan nettisivuilla pääsymaksuksi kerrotun 4 euroa, mutta ilmeisesti ennen kahdeksaa aamulla pääsi sisään vain kahdella eurolla. Vaikka ehdin uida vain hetken aikaa, oli se kaiken sen matkustamisen arvoista. Uiminen tuntui jostain syystä tosi hyvältä ja helpolta, enkä saanut yhtäkään aivohuuhtelua. Se olikin oikein miellyttävä viimeinen muisto ennen kotiinpaluuta.

Berliinin uimastadion. Tämä kuva on otettu yhtenä iltana pari viikkoa aiemmin varsinaisen Olympiastadionin puolelta (näkyy linkin kuvassa). Aamu-uinnilla käydessäni aurinko paistoi ja uimareita oli runsaasti, vaikkei kuitenkaan ruuhkaksi asti.

Joudun vielä muutaman päivän ajan uhraamaan armotta lähes kaiken aikani lukemiselle, joten blogi ja muiden blogien selailut joutuvat hiukan odottamaan, mutta ensi viikolla pitäisi ajankäytöllisesti helpottaa.