That's it!

Niin. Mulla oli eilen hyvä juoksulenkki, kun tajusin yksin lenkille lähtiessäni ottaa kuulokkeet mukaan ja laittaa kännykän Spotifyn soimaan. On se kumma, kuinka vain musiikkia kuuntelemalla voi lenkistä saada niin paljon enemmän irti! Ei huomaa yhtä helposti väsyvänsä, kun musiikki vie keskittymisen ja hyvän biisin osuessa soimaan saa ihan hurjaa lisätsemppiä juoksemiseen. Oli hyvä fiilis ja olin ihan tyytyväinen, kun nyt sain juostua jo 2 kilometriä edellisten puolentoista kilometrin pätkien sijaan, eikä tuntunut edes pahalta. Jes jes!

Ainut hävetyksen aihe oli, etten meinannut viikonlopun jäljiltä enää mahtua trikoisiin, ja huomasin vasta aloittaessani juoksemisen, että mahani roikkui ja hölskyi puristavien housujen vyötärön päällä kuin vanhalla juopolla. Ei kuitenkaan parane valittaa, tämä olkoon rangaistukseni taas kerran yhdestä raikuliviikonlopusta.

Maanantai-iltana oltiin suunniteltu menevämme ohjatulle baarikierrokselle. Mulla olisi ollut paljon lukemista ja muuta tekemistä, eikä taas yksi baari-ilta oikein olisi istunut mun yritykseeni keventää elämääni. Kuitenkin tämä on viimeisiä hetkiäni täällä, joten päädyin lähtemään kierrokselle muiden kanssa. Kierroksella käytiin viidessä baarissa ja hintaan (10 €) sisältyi 6 shottia. Loput juomat (oisko niitä kertynyt joku 7 olutta) jokainen kustansi itse. Lähtiessäni vikalta klubilta kävelemään kohti kotia mietin, että olisin kyllä ihan hyvin voinut jättää menemättä, enkä olisi missannut oikeastaan mitään. Tapasihan siellä ihan hauskoja ihmisiä eri maista joo.. Ja näki pari uutta baaria, niin...

Oli siellä urheilullisempiakin baareja, kuten ping pong -baari,
jossa kierrettiin pöytää. Jos mokasi, tippui leikistä.

Matkaa kotiin oli noin pari kilometriä ja koska en heti bongannut taksia, ajattelin saman tien kävellä perille asti. Rauhallinen yö, kiva puistotie ja ulkona oli sopivan lämmin. Pääsin noin puolimatkaan, kunnes -NAPS!- joku helvetin katukivi osui alle ja astuin nilkan ympäri humps! löytäen itseni rähmältäni keskeltä katua. Fuck fuck fuck fuck fuck!

Totesin vain, että nilkkaan sattuu ja en voi kävellä. Pojat olivat lähteneet mua myöhemmin ja osuivat sopivasti nappaamaan mut taksilla kyytiin. Muut jatkovat lähipubiin, itse kiipesin dönerit kainalossa kotirapun 111 porrasta jonkun puoli tuntia manaten typerää päätöstäni lähteä naurettavalle keinotekoiselle ryyppyreissulle. Mietin aamuista loistavaa hyvän fiiliksen juoksulenkkiäni, kaikkia tulevia lenkkejä, jotka missaan, tapahtumia, joihin olen ilmoittaututnut ja niiiiin pitkään odottamiani futistreenejä, jotka olivat enää alle viikon päässä. Sanomattakin selvää, että nyt vituttaa kuin pientä eläintä.

Polvikin näytti saaneen osumaa. (Mustelma ei oikein erotu kuvasta.)