On ihan järkyttävää, kuinka punainen mä voin olla ratsastuksen jälkeen. Onneksi kesällä mä pääsen ratsastelemaan jo vähän enemmän, joten kunto kohonnee kesän aikana silläkin saralla.
torstai 24. toukokuuta 2012
Ratsastus on niin urheilua
Olen ollut tämän vuoden puolella hevosen selässä viisi kertaa. Ensimmäiset kaksi niistä oli tammikuussa, seuraavat kaksi maalis-huhtikuun vaihteessa. Viides kerta koitti palattuani kotiin, ja jos olinkin päässyt unohtamaan, ettei hevosen selässä ole tullut viime aikoina aikaa vietettyä, muistui se nyt mieleen jo hyvissä ajoin alkutunnista. Allani oli ei-nyt-laiska-muttei-kovin-reipaskaan-hevonen, joten se riitti nostamaan hien pintaan ja näännyttämään mut jo ihan perustyönskentelyssäkin käynnissä ja ravissa. Tunnin puolessa välissä oli pieni tauko, jolloin mä mietin mielessäni, etten millän tule jaksamaan tunnin toista puoliskoa, mutta fiilis helpotti kyllä loppua kohden.
On ihan järkyttävää, kuinka punainen mä voin olla ratsastuksen jälkeen. Onneksi kesällä mä pääsen ratsastelemaan jo vähän enemmän, joten kunto kohonnee kesän aikana silläkin saralla.
On ihan järkyttävää, kuinka punainen mä voin olla ratsastuksen jälkeen. Onneksi kesällä mä pääsen ratsastelemaan jo vähän enemmän, joten kunto kohonnee kesän aikana silläkin saralla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aaaaa, vähänkö miun ratsastuskuume kasvaa entisestään!! Harrastin lajia ennen useemman kerran viikossa, mutta jostain typerästä hetken mielijohteesta lopetin muutama vuosi sitten. Viimeaikoina ratsastussaappaat ja -kypärä on alkaneet poltella tuolla kaapissa ihan älyttömästi ja voi miten haluisinkaan taas hypätä hevosen selkään! :)
VastaaPoistaEhdottomasti saappaat jalkaan taas jos vain suinkin talous antaa myöden! (Itelläni on tällä hetkellä vähän huono tilanne sen suhteen, muutenhan ratsastelisin joka toinen päivä!)
VastaaPoistaRatsastus on kyllä niin kiehtova laji, koska siinä ei koksaan tule valmiiksi, vaan mitä pidemmälle etenee, sitä enemmän tajuaa, kuinka paljon on vielä varaa kehittyä.