Itsensähemmottelupäivä

Perjantai-iltana kävin vielä ohjelman mukaisen "45 minuutin kävelylenkin" heittämässä, vaikka lenkistä tulikin lopulta kaksituntinen, sillä tarkoitus oli kävellä 11 kilometrin päähän katsomaan matsia. Kuitenkin matkalta löytyi vaikka mitä mielenkiintoista nähtävää ja valokuvattavaa uskomattoman upeista puistoista ja patsaista ja trumpetisteista aina flamingoihin ja laamoihin, joten ei kuljettu ihan suorinta ja nopeinta reittiä. Vajaan kymmenen kilometrin jälkeen matkaa oli kännykän Google Mapsin mukaan jäljellä vielä 4,4 kilometriä, ja koska matsin alkuun oli siinä vaiheessa enää seitsemän minuuttia, päätettiin oikaista loppumatka junalla. Tuossa vaiheessa alkoikin olla jo aika sopivan kävellyt olo.

"Vapaa. Hemottele itseäsi, sillä ansaitset sen."

oli eilen juoksuohjelman ohjeena. Suunnitelmissa oli nautiskella suuren aamulatten jälkeen pari maltillista olutta futismatsissa ja jatkaa siitä jonkun kivan jalkakylvyn kautta Viidakon tähtösten asiallisten luontodokumenttien ja Gilmoren tyttöjen (ja varmaan jonkun jätskipaketin) pariin, mutta tyydyin lopulta hemmottelemaan itseäni yhdeksällä oluella ja kolmella lasilla punaviiniä. Kumma kun silti ei ole nyt kovin hemmoteltu olo. Lisäksi loppuillasta ostamani pizza, josta säästin tarkoituksella suurimman osan aamuksi, oli yön aikana SYÖTY. Pettymys oli valtava, kun heräsin hymyssä suin tietäen, että voin vain kävellä keittiöön ja hakea pizzan sänkyyn, ja jumalauta pöydällä odotti vain tyhjä laatikko. Syytän kyllä tuota toista, vaikka en voi täyteen takuuseen mennä, ettenkö olisi itse syönyt sitä. Tuo isompi on kuitenkin se pääepäilty. Todisteena mun kurniva nälkä.

Taidan jatkaa hemmottelua (ja nyt tarkoitan hemmottelua enkä "hemmottelua") vielä tämän päivän, ennen kuin siirryn tämän päiväiseen lenkkiin. Voi mennä taas vähän myöhemmälle iltaan. Tää on hidasta tää palautuminen.