Luonnonrauhaa koko rahan edestä

Mun juoksuohjelman ensimmäiset kolme viikkoa vietettiin ruuhkaisessa kaupunkimaisemassa, ja kotiinpaluuta mä hiukan jo odotinkin osittain siksi, että täällä mulla on niin paljon monipuolisemmat liikuntamahdollisuudet. Nyt kivenheiton päästä kotiovelta löytyy futiskenttä juoksuratoineen, tenniskentät, pururata ja vaikka minkälaista lenkkipolkua ja metsää. Lisäksi alakerran pyöräkellarissa mua odotti PYÖRÄ <3, jolla voin liikkua paikasta toiseen, tuttuihin futistreeneihin, rantsuun tai vaikka sinne kuntosalille. Saksassa mun liikkuminen rajoittui kaupunkilenkkeilyyn ja uintiin.

Sumplittuani juoksuohjelmaa uusiksi kipeän nilkan ja muuton aiheuttaman tauon jäljiltä oli kotiinpaluupäivän illalle vuorossa kävelylenkki.

"Kävele vähintään 30 min vauhtia, joka saa hien pintaan."

Mä otin heti ympäristön tarjoamat resurssit käyttöön ja lähdin lenkkipolun sijaan metikköön samoilemaan. Vauhti ei ehkä ollut se, joka mulle sai hien pintaan, mutta korkeuserot kylläkin, samoin kaatuneiden puunrunkojen ja muiden oksien välistä ryömiminen. En meinaan valinnut todellakaan aina sitä helponta reittiä.

Metsässä tapaa myös kaikennäköisiä outoja tyyppeja kuten tämä jättiläisetanainen.