Jos liikunnasta haaveilu laihduttaisi...

Mä liikun haaveissani tosi paljon. (Fingerporissa nämä..) Mun ihan suosikkipuuhaa on avata Unisportin sivut, käydä sieltä läpi eri ryhmäliikuntatunteja ja valkata niistä kaikkea kivaa itselle mieluisaa. Yleensä se menee niin pitkälle, että mä merkkaan ne ylös mun kalenteriin, saatan jopa rustata oikein lukujärjestyksen, etteä koska ois tarjolla mitäkin kivaa. Koskaan mä en niille tunneille kuitenkaan päädy.

Mä merkkailen ylös myös ratsastuskursseja, futisturnauksia ja - paras läppä kaikista - juoksutapahtumia. Mä en alkukeväästä yleensä millään malttaisi odottaa, koska Palloliiton Helsingin piiri saa meijän harrastesarjan otteluohjelmat julkaistua, jotta pääsen merkkaamaan matsit kalenteriin (jotta pääsen merkkaamaan muuta aktiviteettiä vapaiksi jääville päiville.) Viime viikolla laitoin kalenteriin ylös kaikki mahdolliset Iltarastit ja Espoorastit, joille voisi olla mahdollisuus venyä. En koskaan koululiikuntaa lukuunottamatta ole suunnistanut ja tuskin tulen sitä tekemään nytkään. Oon merkannut kalenteriini jopa miekkailun alkeiskurssin ensi syksylle. Kovasti intoa liikkua joka suuntaan siis olisi, mutta kuinka ihmeessä sen saisi aktivoitua ajatuksen tasolta oikeaksi tekemiseksi?

Mun on pitkään ollut tarkoitus mennä uimaan - siis TODELLA pitkään. Joka päivä olen siirtänyt sitä seuraavalle päivälle. Täällä uimahallien aukioloajat heittelee aika paljon eri päivinä, enkä ikinä muista, onko se nyt tänään auki aamulla vai illalla. Ja todettuani, että halli on mennyt jo kiinni, huokaan helpotuksesta, kun sain taas siirrettyä projektin tuonnemmaksi. Muutama yö sitten mä näin unta, että olin menossa uimaan, mutta totesin että uimahalli on kiinni, joten korvaukseksi lähdin lenkille. In my dreams, todellakin.

Hauska ilmiö on myös se, kuinka flunssaisena tai muusta syystä liikuntakiellossa ollessani mun rupeaa aina tekemään hirvittävästi mieli lenkille. Juoksemaan juoksemaan juoksemaan! Ja mähän en siis ikinä koskaan juokse edes (paitsi mitä nyt viime viikkoina olen alkanut opetella.) Kumma, kun noi himot aina unohtuu, kun flunssa hellittää.

Viime tammikuussa juuri ennen muuttoa tänne ulkomaille kävin Stockan alennusmyynneissä, enkä koskaan päässyt urheiluosastoa pidemmälle. Mulla meni tunti ja kaksisataa euroa pelkästään juoksuvaatteisiin. Kaikki (!) ostamani oli 50 %:n alennuksessa. Toisin sanoen ostin noin neljän huntin edestä lenkkeilymotivaatiota! Tyyppi joka oli lenkkeillyt kolme tai neljä kertaa edeltävän puolen vuoden aikana. Muutama kuukausi mulla meni lämmetessä, mutta nyt HAHAA! voin kuitenkin ylpeänä todeta käyttäneeni kaikkea ostamaani suhteellisen aktiivisesti, ja kerrankin tosiaan kaikki lenkkihormonihöyryissä ostamani kamppeet tulivat hyöty-, ellen jopa uskaltaisi luvata aktiivikäyttöön.

Ihan lupaavalta näyttää myös toisella saralla: ilmoittauduin ihan oikeasti sille aiemmin mainitsemalleni uintikurssille sen sijaan, että vain itselleni tyypillisesti haaveilisin siitä ja merkkaisin sen huvikseni kalenteriin. Olin hyvää vauhtia ilmoittautumassa (oikeesti!) myös tenniskurssille, mutta se oli ehtinyt mennä täyteen. Harmitti oikeasti. Ehkä tässä tosiaan ollaan menossa parempaan suuntaan, kun tosta juoksustakin oon oikeestaan nyt aika innoissani. Siitäkin huolimatta, että oikeasti KÄYN niillä lenkeillä, enkä vain lue Juoksija-lehtiä ja kattele juoksutrikoot jalassa salkkareita Benin ja Jerryn kanssa olkkarin sohvalla.