Kuningaslaji

Kuten mä jo aiemmin oon vähän maininnut, mun mielestä ihan paras tapa harrastaa urheilua on jalkapallo. Mä oon aina kyllä tykännyt kaikista pallopeleistä, mutten ikinä junnuna varsinaisesti mitään harrastanut. Kuulun kyllä niihin, joille koululiikunta oli parasta koulussa ja sitä olisi voinut harrastaa vaikka joka päivä, mutta jostain syystä ei mua ikinä mihinkään harrastuksiin laitettu. Paitsi joo kovan mankumisen jälkeen kerran viikossa ratsastamaan.

Kaikki riparit ja muut kohdalle osuneet tilaisuudet läpeensä mä pelasin futista ja nautin siitä mielettömästi, mutta tietenkin siinä vaiheessa, kun mä itse tajusin, että haluaisinpa pelata futista, olin jo liian vanha aloittamaan. Vasta viitisen vuotta sitten opiskelukaverin kautta kuulin, että on olemassa toki kevyempiä harrastesarjoja. Näissä sarjoissa pelaa myös tätejä, jotka ovat ehkä joskus pienenä pelanneet tai vaikka vasta pari vuotta sitten nollasta aloittaneet. Tottakai mun piti heti päästä mukaan ja tämän kaverin siskon (kummin kaiman) joukkue mut onneksi huolikin huostaansa. Sen jälkeenhän mua ei enää kotona näkynyt.

Jossain vaiheessa yksi treenikerta viikossa ei enää palloilun himoa tyydyttänyt, joten jotain kautta ajauduin myös toiseen vastaavaan joukkueeseen, ja molemmissa olen edelleen mukana. (Mitä nyt tällä hetkellä olen pienellä tauolla, kun asun hetken aikaa muualla.) Nuo kaksi keskenään hyvin erilaista porukkaa sopivat mulle hyvin "niiksi kahdeksi joukkueeksi", sillä ne vastaavat hiukan erilaisiin tarpeisiin. Valkoisessa joukkueessa on meno aika leppoisaa, potkiskellaan rennosti yhdessä ja otetaan kavereita ja poikaystäviä mukaan treeneihin, jos porukkaa on vähän, eikä jokaista liikettä tarvitse kirjata Nimenhuutoon. Mustassa taas treenataan vähän enemmän tosissaan, 2-3 kertaa viikossa, ja treeneihin on tultava varttia ennen niiden alkamista yhteiseen lämmittelyyn, mieluiten seuran värejä edustavassa treeniasussa, eikä ulkopuolisilla ole treeneihin asiaa, vaikka kyseessä olisi vain pelailua ilman valmentajaa. Jokaisiin treeneihin tai matsiin on ilmoittauduttava Nimenhuudossa poissa- tai paikallaolevaksi ja jos tulee muutoksia, niiden on tultava vähintään päivää ennen. Kuitenkin molemmissa jengeissä pelaamisesta nautin ihan yhtä paljon, enkä kummastakaan jengistä raaskisi luopua, vaikka aikaakin on toki rajoitetusti pelkälle futikselle.

Meijän harrastesarjan kausi alkaa tänään. Mä tavallaan kärsin täällä siistä, että en ole paikalla, enkä pääse muiden mukana avaamaan futiskautta. Kuitenkin tosiasia on, että jos mä nyt joutuisin kentälle, mä luultavasti kärsisin siellä vielä enemmän. Mulla on aina ollut vähän liian huono kunto jopa meijän pikkukentän peleihin, mutta nyt se on jotain way beyond. Mä en tiedä kauanko mulla menee futistreenit aloitettuani, että en enää laattaa illalla treenien jälkeen. (Tätä tosin oon harrastanut lähinnä futsalin puolella, mutta tässä vaiheessa luulen sen olevan ajankohtaista ulkopeleihinkin.) Toinen vaihtoehto tietysti olisi, että hioisin mun peruskunnon sellaiselle mallille, että mä kestän 40 minuuttia jolkottelua pienillä spurteilla maustettuna kentällä. Ja niinhän mä tässä teen. Koko ajan.