Toispuoleisuus

Mä en tiedä, kuinka paljon normi-ihmisiä häiritsee se fakta, että ihmiset on kaikki aika toispuoleisia. Tai kuinka oma toispuoleisuus tulee esille. Mä oon huomannu sen joogassa, kun toiseen suuntaan venyy paljon paremmin kuin toiseen. Tai oikeastaan ei tarvitse mennä edes joogaan asti, vaan riittää, kun kallistaa päätään esin toiseen suuntaan, jonne venyy ihan normaalisti, ja toiseen, jonne ei juurikaan.

Mä olen huomannut tuon toispuoleisuuden myös salilla. (Kyllä, molemmilla kerroilla.) Mulla ei ole hajuakaan, mikä sen laitteen nimi on, mutta kai siinä jotain loitontajista puhutaan. Joka tapauksessa se, jossa vedetään jalkoja erilleen, ja laite yrittää saada ne yhteen. Ja toisaalta myös se toinen härski laite siinä vieressä, joka yrittää tehdä päinvastoin. Tuntuu, että mun toiselle reidelle pitäis saada eri vastus kuin toiselle, koska mä meinaan kiertyä siinä ihan killiin, kun toinen reisi työntää kyllä laitetta, mutta laite työntää toista reittä. (Ja nyt unohdetaan kaikki fysiikan voiman ja vastavoiman lait.)

Eniten tuo toispuoleisuus häiritsee kuitenkin ratsastuksessa. Kun istuu toisen, herkästi jokaiseen liikkeeseen reagoivan otuksen selässä, antaa sille koko ajan - tarkoituksella tai tahtomattaan - viestejä omalla kropallaan. Kaikki, mitä tekee tai ei tee, vaikuttaa hevoseen. Toi toispuoleisuus on yksi hyvä esimerkki. Jos puristan molemmilla pohkeillani mielestäni symmetrisesti, vaikka todellisuudessa toinen pohje puristaa toista voimakkaammin, mahdollisesti vielä toista edempänä tai taaempana, voin sitten tuskailla ja ihmetellä, miksi hevonen on vino. Ja jottei homma olisi turhan yksinkertaista, voi hevonen olla vino tuhannesta muustakin syystä, joten turha luulla, että osaisin päätellä oman vinouteni hevosta tulkitsemalla. Kun en itse edes tunnista omaa "vinouttani", koska se on minulle luontaiselta tuntuva olotola, on minun todella vaikea lähteä korjaamaan hevosen vinoutta. Tai tehdä siellä selässä ylipäätään yhtään mitään kunnolla. Tietysti myös hevoset ovat luonnostaan kukin omaan suuntaansa toispuoleisia, mutta se onkin jo toinen juttu.

Gil Elvgren: I'm Never Promoted But I Get Lots of Advances

Tottakai me olemme kaikki toispuoleisia, sehän on selvää jo sen kannalta, että olemme vasen- tai oikeakätisiä. Toinen puoli on toista vahvempi, koska sitä käytetään enemmän. Ongelma (mikäli sen nyt ongelmaksi tahtoo mieltää) varmasti korostuu ihmisillä, jotka harrastavat lajeja kuten tennis, pesäpallo, käsipallo, miekkailu, monet yleisurheilulajit tai vaikkapa golf. Toisaalta tietyissä lajeissa toispuoleisuudesta on tosiaan haittaa, kuten jooga, uinti(?), tietyt tanssit(?) ja juuri mainitsemani ratsastus.

Mä luulen, että toi mun radikaali toispuoleisuus johtuu mitä suurimmassa määrin mun sihteeri-istunnasta. Kun istuu vuodesta toiseen monta tuntia päivässä itselleen erittäin haitallisessa ja epäsymmetrisessä asennossa aina sama jalka päällimmäisenä, ei ole mikään ihme, että koukistajat menee lukkoon ja keho alkaa kasvaa kieroon.  Jos sitä edes muistaisi laittaa sen vieraamman jalan päällimmäiseksi.

Hommaa ei myöskään helpota se, että kannan (yleensä hyvin painavaa) treenikassia vaistomaisesti aina samalla olalla. Tota mun aiempaa postausta kirjoittaessani tajusin, kuinka paljon mun on yleensä tullutkin kanneltua sitä painavaa säkkiä. Jos mulla on ollut duunin jälkeen joko futis tai ratsastus vähintään neljänä työpäivänä viidestä, on mun lihaksisto joutunut kyllä sopeutumaan siihen, että oikealla kyljellä roikkuu lähes päivittäin ylimääräiset about kahdeksan kiloa. (Onko yläkanttiin? Ihan puhdas arvaus. No okei, korjataan viisi.)

Ja koska mulle ei ole ikinä ollut järkevää käydä himassa työpäivän ja treenien välissä, ne kamat on tosiaan kulkeneet mukana koko päivän. Kaikki ne päivät. Mun reitti on lähes poikkeuksetta ollut jotain tällaista:

aamu:

vajaan kilsan kävely metrolle

vaihto metrosta bussiin n. 200 metriä

bussista työpisteelle n. 400 metriä

alkuilta:

työpisteeltä bussille n. 150-400 metriä

bussista vaihto metroon n. 200 metriä

metrosta vaihto bussiin n. 300 metriä

bussilta kävely harrastuspaikalle n. 200-800 metriä

ilta:

harrastuspaikalta bussille 200-800 metriä

bussin vaihto tai vaihto metroon 100-200 metriä

himaan pysäkiltä/metrikseltä 100-800 metriä

portaat neloseen (hissi on yleensä rikki)

Kuva

Vasta nyt kun oikeasti laitoin nuo matkat ylös, huomaan ruokkineeni tota toispuoleisuutta helposti 2-4 kilometrin matkan päivässä. Mä tottakai pyrin vaihtelemaan tota olkaa, jolla sitä kassia kannan, mutta jos en keskity, se löytyy aina samalta puolelta. (Ja vaikka kantaisinkin kassia tasapuolisesti molemmilla puolilla, ei tollaisen raskaan kassin kantaminen jatkuvasti olalla tai toisella tietenkään tee hyvää selälle.) Reppuun voisin toki ainakin futispäivinä yrittää sulloa kamat, olen joskus sitä kokeillutkin (ja AH! sitä autuutta), mutta sinne ei yleensä yksinkertaisesti mahdu kaikki tarpeellinen. (Pallo/ratsastussaappaat, turvaliivi..)

Tilanne on tällä hetkellä mulla toki toinen ja nyt onkin hyvä hetki antaa kehon normalisoitua tuosta kokemastaan vääryydestä ja treenata pois sitä ongelmaa. Resepti siihen on hyvin yksinkertainen: lihastreeniä paljon ja monipuolisesti ja venyttelyä, jossa voi keskittyä korostetusti niihin ongelmakohtiin. Mulla tämä suurin ongelmakohta lienee keskivartalon, ristiselän, lantion ja lonkkien alue. Lihastreeniähän mä tässä oon aloitellutkin, ja sen luulisi auttavan, sillä mitä pienemmän osanlihastyöskentelystä muodostavat arkiaskareet, jotka tehdään yleensä aina samalla kädellä samoin päin, sitä pienempi rooli niillä myös on lihasten kehityksessä.

Siispä ei kun treenaamaan, joogaamaan ja venyttelemään!