Tänään oli kevään ensimmäinen päivä, kun pääsin kulkemaan ulkona ihan rehellisesti sortseissa. Sääennusteiden mukaan täällä tulee sunnuntaina olemaan peräti 29 astetta! Tämänpäiväiset sortsikelit kuitenkin muistuttivat taas, että mun on korkea aika tehdä jotain tälle läskilleni. Oli hiukkasen noloa, kun junassa vessaa etsiessäni köpöttelin läpi hiljaisen ykkösluokan vaunun, jossa hiljaisuuden rikkoi vain tasainen "LITS LÄTS LITS LÄTS!", kun löllöreiteni läpsyivät toisiaan vasten.
Ihana motivoiva kevät!
Tällä hetkellä oon mun punnerrusohjelmassa ylittänyt jo teoreettisen puolivälin, sillä tein tänään neljännen (/6) viikon toiset (/3) punnerrukset (20-25-20-20-28=113). Päivän setistä kunnialla selviäminen alkaa olla jo siinä ja siinä, ja tänäänkin väänsin viimeiset 28 punnerrusta muutamalla hengähdystauolla puhisten, kiroillen ja huutopärskyen. Myös sarjojen väliset 90 sekunnin taukoset venyivät lopulta joksikin ihan muuksi kuin puolitoistaminuuttisiksi. Ajattelinkin nämä viimeiset reilut kaksi viikkoa suorittaa vähän hitaammin, toisin sanoen tuplana. Eli punnertaisin, kuten tähänkin asti, kaksi kertaa viikossa, mutta sillä erotuksella, että teen yhden päivän setin aina kaksi kertaa läpi, ennen kuin siirryn seuraavaan settiin. Nyt on tuntunut, etten etene ihan yhtä nopeasti kuin ohjelma, vaikka (mun mielestä) huimaa kehitystä onkin tapahtunut. Kolme viikkoa sitten sain hädin tuskin kymmentä punnerrusta putkeen.
Kuva |
Kännyräpsyä eiliseltä iltalenkiltä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti